"If each day is a gift, I'd like to know where I can return Mondays"

Tänään ei ole kyllä ollut ollenkaan minun päivä! Aamu alkoi kiireellä (tajusin vähän turhan myöhään, että minulla ei ole mitään evästä, joten pikakävellen lähimpään kauppaan ostamaan kanasalaattia) ja päivä jatkui päänsäryllä. Söin tosiaan evääksi vain tuon kanasalaatin, ja koska se ei todellakaan ollut tarpeeksi, niin minulle tuli pää kipeäksi kesken päivän. Oma moka. Lisäksi tänään oli nuorten osalta rauhallinen päivä (lue: tylsä päivä minulle), sillä nuoria kävi erittäin vähän talolla, ja ne jotka kävivät osasivat käyttäytyä. Harjoittelupäivän jälkeen oli pakko käydä ostamassa lohtuevääksi suklaata, joten nyt kun olen saanut ruokaa, saunonut ja herkutellut, on taas hyvä fiilis.

Oli pakko ottaa kuva, kuistilla oli niin lämmintä! Se tosin
johtui siitä, että aurinko porotti siihen suoraan eikä
siinä tuullut ollenkaan.

Viikonloppu meni aivan hujauksessa ohi. Perjantaina harjoitteluni loppui kahdeksalta illalla, ja tämän jälkeen tein vielä pienen mutkan muualle ja olinkin kotona vasta kahdentoista jälkeen. Lauantaina menin kavereitteni luo viettämään iltaa ja sieltä sitten lähdimme baariin. Oli oikeastaan ihan kiva käydä tuossa kyseisessä baarissa pitkästä aikaa. Emme kuitenkaan olleet siellä niin pitkään kuin normaalisti ja lähdimme jo ennen kahta pois, ollaan kai tultu jo vanhoiksi, kun jo tuossa vaiheessa väsytti. Sunnuntai minulla menikin sitten aivan ohi! Kellojen siirtäminen hämäsi minua jotenkin niin paljon, että tuntui kuin päivä olisi loppunut kesken. Eilen siis Iitu kävi pienellä visiitillä ja juttelimme kaikesta mahdollisesta mitä tämän parin viikon aikana on tapahtunut. Muuten sitten olin vain ja en oikeastaan tehnyt paljon mitään tähdellistä.

Huomenna sitten shoppailemaan kaverin kanssa ja ylihuomenna Rossoon syömään harjoittelupaikan työntekijöiden ja vähän muidenkin kanssa, jee!

Nämä vinot teinipeilikuvat on mun juttu!

Olen muuten viime päivinä kuunnellut tätä piisiä aivan älyttömän paljon! 5 Seconds Of Summer on alun perin tullut tunnetuksi siitä, että kyseinen bändi on ollut One directionin lämppärinä (jopa sillä keikalla jolla minä olen käynyt). Nyt pojat ovat listaykkösenä Briteissä, hui!

We ♥ It

Luvassa taas normaalista poikkeava postaus! Keräsin tältä sivulta niitä kuvia, joista olen joskus tykännyt. Olen valinnut kuvat aivan mielivaltaisesti ilman mitään tiettyä perustelua. Jotkut ovat minun mielestä hauskoja, toiset inspiroivia ja kolmannet muuten vain söpöjä.

Yölliset kuulumisrustailut

Päätä särkee ja muutenkin aivan tokkurainen olo, mutta nukkumaan en tahdo vielä mennä. Kello on tosiaan tätä kirjoittaessani 00.24. Tänään aikomuksenani oli harjoittelun jälkeen kirjoittaa harjoittelun tavoitteet ylös, sillä palautus on huomenna (tai no, jos tarkkoja ollaan niin tänään), mutta en sitten kuitenkaan saanut sitä kokonaan tehtyä. Pääsin illalla kahdeksalta harjoittelusta ja mielestäni oli paljon parempi idea mennä sen jälkeen saunaan, syödä ja katsella telkkaria, kuin se, että alkaisin väsätä jotain koulujuttuja. No, ehkä hoidan tuon asian pois alta sitten aamulla, koska minulla alkaa vasta kahdelta harjoittelu!

Viime päivinä en ole oikeastaan tehnyt mitään erikoista. Perjantaina minulla alkoi harjoittelu vasta klo. 17.00, joten kerkesin sitä ennen käydä kaverin luona. Katselimme elokuvaa ja juttelimme, mikä kyllä passasi minulle paremmin kuin hyvin, sillä tiedossa oli pitkä päivä harjoittelussa ja sitä varten piti kerätä energiaa. Viikonlopun olen vain löhönnyt kotona, koittanut muka tehdä koulujuttuja ja opiskella, mutta loppujen lopuksi olen vain päätynyt lakkaamaan kynsiä tai katselemaan telkkaria. Sunnuntaina kun olin yksin kotona, huomasin, että meillähän on olohuoneessa Smart tv (hyvä minä, hyvin huomattu, eihän se telkkari ole siellä ollut kuin kuukauden..) ja aloin sitten leikkiä sillä. Youtubenkin videot näyttivät paljon kivemmilta telkkarista katsottuina kuin tietokoneelta katsottuina!

Pidän edelleen harjoittelupaikastani todella paljon. Ehkä haastavaa siinä nyt on vain ne aikataulut. Kuulostaa aivan unelmalta, että harjoittelu alkaa esimerkiksi klo. 13.00, mutta kun tarkemmin ajattelee, en ole sittenkään varma onko se unelma. Rakastan sitä, että saan nukkua pitkään, eikä herätyskello ole soimassa jo klo. 6.50 (hyrrr, en kaipaa ollenkaan noita herätyksiä), mutta samalla pitkään nukkuminen on petollista. Kun aamulla nukun pitkään, menen sitten illalla nukkumaan vasta myöhään. Unirytmini on siis aivan sekaisin! Lisäksi kun harjoittelu alkaa vasta klo. 13.00, voi myös päätellä, että se ei lopu kovin aikaisin. Normaali loppumisaika on noin klo. 20.00, ja kun harjoittelusta palaa, voi vain todeta, että päivä on mennyt taas harjoittelussa. Jos pääsisin harjoittelusta vaikka neljän aikaan, kerkeisin esimerkiksi nähdä kavereita vielä illalla, mutta näillä nykyisillä aikatauluilla se on aivan turha toivo!

Yksi harjoittelupäivä meni ehkä vähän höpöksi, sillä nuoria ei jostain syystä näkynyt nuokkarilla.
Sinä päivänä emme siis tehneet oikeastaan mitään kovin rakentavaa..

Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen harjoittelupaikkaani. Jos tälle alalle päädyn joskus töihin, luulen, että nuorisotyö voisi olla se oma juttuni.

Still practising

Huhhuh, ensimmäiset kolme harjoittelupäivää takana! Tykkään tosi paljon olla harjoittelussa nuorisotyössä, vaikka raskastahan se on. Päivien pituus (noin 7-8 tuntia) ei sinänsä ole paha, mutta työ on jotenkin todella uuvuttavaa. Fyysisesti työ ei ole raskasta, sillä fyysisesti raskainta tähän mennessä on ollut lautapelien siirtäminen paikasta A paikkaan B - aivan, ei siis kovin raskasta. Työ ottaakin siis eniten voimille psyykkisesti, jos niin voi sanoa. En siis tarkoita, että olisin romahtamispisteessä - ei, en todellakaan ole. Tarkoitan nyt siis sitä, että kun harjoittelupäivä on ohi, olen aivan uupunut. Siinä mielessä työ rasittaa eniten psyykkisesti, sillä koko ajan pitää olla valppaana, sosiaalisena ja pirteänä. Nuorisotyössä tapaa koko ajan uusia ihmisiä (varsinkin näin aluksi) ja heidän kanssaan tulee sitten jutustella. Tuollainen työ ei todellakaan ole sitä varten, että kyhjötetään nurkassa ja katsellaan mitä muut tekee. Työssä tulee itse olla koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Niin kuin harjoittelun lähiohjaajani sanoi; "Tätä työtä tehdään persoonalla!" Eli parhaani mukaan yritän, etten jää pelkäksi seinäruusuksi, vaan tutustun myös itse uusiin ihmisiin ja pyrin hoitamaan työn niin kuin pitää.

Vaikka työ onkin raskasta, se on myös erittäin antoisaa. Voin aidosti sanoa, että viihdyn harjoittelupaikassani (tosin takana on vasta kolme päivää, voi olla että minulle on tähän mennessä muodostunut liian ruusuinen kuva työstä). Pidän ihmisistä joita tapaan siellä, sekä siitä, että työpäivät ovat jokainen erilaisia ja erittäin monipuolisia. Lisäksi täytyy kehua työyhteisöä, sillä minut on otettu erittäin hyvin vastaan harjoittelupaikassani. Myös nuoret, jotka ovat olleet asiakkaina, ovat ottaneet minut erittäin hyvin vastaan. En ole oikeastaan huomannut, että kukaan mulkoilisi minua, harjoittelijaa pahasti.

Totta kai minun osaltani ilmassa on vielä hieman alkukankeutta. Tämä on ensimmäinen harjoitteluni koskaan, sillä en ole käynyt ammattikoulua vaan lukion, ja lukiossa ei todellakaan ole mitään harjoittelun tapaisia jaksoja. Ja koska olen opiskellut alaa vasta syyskuusta asti, en millään tavalla oleta, että osaisin jo asiat. Näin aluksi seurailen ja tarkkailen vähän miten koko systeemi toimii, mutta toki myös itse teen parhaani mukaan sen mitä voin. Tosin olen kyllä hieman yllättynyt kuinka hyvin olen saanut juonesta kiinni. Meinaan nyt lähinnä sitä, että luulin tarkkailevani aluksi paljon enemmän, ennen kuin itse alkaisin hommiin, mutta oikeastaan olen oppinut joitakin perusjuttuja nopeasti ja olenkin niiden suhteen melko oma-aloitteinen. Mutta eiköhän tämä tästä ala vielä paremmin rullailla! Harjoittelu tekee mestarin, vai mitenkäs se kulahtanut sanonta nyt menikään? Innolla siis odottelen tulevia päiviä harjoittelussa. :)

Tämä nyt saattoi olla vähän tämmöinen raskaslukuinen kuvaton postaus, joten pahoitteluni. Ainut kuva minkä harjoittelussa olen ottanut, on kuva kirjanmerkistä jonka itse tein. Ja ei, sitä te ette todellakaan halua nähdä, en ole kuvataiteellisesti mitenkään lahjakas. Halusin kuitenkin tulla kertomaan kuulumiseni ja ilmoittamaan sen, että minua ei syöty ensimmäisenä harjoittelupäivänä (huh, työntekijät olivat kuitenkin ottaneet omat eväät mukaan, ettei minua tarvinnut syödä).

Minun torstai

Hurjan kolmen päivän kouluviikosta selvitty ehjin nahoin! Oli ihanaa nähdä luokkakavereita hiihtoloman jälkeen, mutta ei mennyt kauaakaan kun ne piti taas hyvästellä - tällä kertaa päälle viideksi viikoksi. Aivan hassua, että ollaan niin kauan erossa toisistamme. Koulun alkamisen jälkeen pisin aika mitä olemme olleet erossa on ollut tähän mennessä päälle pari viikkoa kestänyt joululoma, ja nyt yhtäkkiä ollaankin näkemättä tuplaten se aika! Lisäksi tajusin, että tämä lukuvuosi on tähän mennessä mennyt aivan hurjaa vauhtia, vaikka tuntuikin, että esimerkiksi hiihtoloma ei tule koskaan. Ihan vasta tapasimme luokkalaistemme kanssa ensimmäistä kertaa, ja nyt olemme jo ensimmäisen harjoittelun kohdalla! Minulla siis alkaa harjoittelu maanantaina ja suoritan sen kotipaikkakunnallani. Sain siis sanoa Kemille yli viideksi viikoksi adios, jes!

Tämän viikon torstaina teimme pienen kaveriporukan kanssa haasteen, jossa ei ollut oikeastaan mitään pointtia; otimme kuvan aina tasatunnein siitä tilanteesta missä olimme, ja laitoimme kuvat kaveriporukkamme Whatsapp-ryhmään. Ajattelin, että voisin hyödyntää kuvia täällä bloginkin puolella, joten saanen esitellä: Minun torstai.

Klo. 9.00: Kuten kuvasta näkyy, olin syömässä aamupalaa juuri yhdeksältä. 
Klo. 10.00: Olin menossa kouluun. Oli ihanaa kun oli pitkästä aikaa kymmenen aamu! Ennen hiihtolomaa tottui siihen, että suunnilleen joka aamu oli kahdeksaksi. (Vaikka olimmekin tasalta autossa, emme myöhästyneet, koska jos tarkkoja ollaan niin tunnit alkavat aina vasta vartin yli.)

Klo. 11.00: Istuin terveyden edistämisen tunnilla. Kurssi alkoi juuri tuona päivänä, ja vaikutti oikeastaan kivemmalta mitä ajattelin! Vaikka en kyllä usko, että siitä mikään lempikurssini tulee..
Klo. 12.00: Oli ruokailu ja oleskeltiin käytävällä.
Klo. 13.00: Menimme tietokoneluokkaan aloittelemaan terveyden edistämisen ryhmätöitä. Tehtävänä on siis pitää viidesluokkalaisille terveyteen liityvä tunti, jolla kerromme esimerkiksi unesta, ravinnosta ja päihteistä. Ei paha!
Klo. 14.00: Jäimme koulun jälkeen kavereiden kanssa kirjastoon tekemään kehityspsykologian ryhmätyötä. Pitäisi kirjoittaa porukalla 10-12 sivuinen essee, joten päätimme tyttöjen kanssa, että jaamme vain aiheet keskenämme ja kaikki tekevät oman osuutensa harjoittelun aikana.

Klo. 15.00: Kävelin koulusta kämpille. Asteita oli muka +3, mutta tuulen takia tuntui kyllä siltä kuin olisi ollut pakkasen puolella lukemat..
Klo. 16.00: Kokkailin itselleni ruokaa.
Klo. 17.00: Löhösin sängyssä ja katselin Hävyttömät -sarjaa. Olikin jo ikävä tuota ohjelmaa ja nyt se vihdoinkin palasi tauon jälkeen ruutuun!
Klo. 18.00: Rämpyttelin kitaraa.

Klo. 19.00: Elisa tuli luokseni viettämään aikaa ennen kuin lähdimme tietovisaan. Duckface on kova sana.
Klo. 20.00: Vähän seitsemän jälkeen Oonakin tuli luokseni. Kahdeksan aikaan olimmekin jo sitten tekemässä lähtöä tietovisaan!
Klo. 21.00: Tietovisan ensimmäinen kierros oli mennyt. Kuten kuvasta näkyy, ei mennyt kovin loisteliaasti.. Mutta lohduttauduimme sillä, että paras tulos kyseiseltä kierrokselta oli 2/10, joten saimme vain kaksi pistettä vähemmän kuin parhaat!

Klo. 22.00: Olimme edelleenkin tietovisassa. Hauskaa oli, vaikka huippupisteitä ei vielä tähänkään mennessä ollut tullut. Tosin vähäiset pistemäärät oli kyllä odotettavissa, varsinkin kun tietovisa oli tällä kertaa insinöörien pitämä.
Klo. 23.00: Tietovisa oli loppumassa, eikä menestystä tullut. Emme saaneet edes arvottua lucky losers -palkintoa. Tietovisan jälkeen hipsin kämpille ja painuin unten maille.

Asiat, jotka olen jo saavuttanut

Tein aiemmin postauksen, johon listasin asiat, jotka haluan saavuttaa elämäni aikana. Tässä nyt siis on vastapainoksi osa niistä asioista mitä olen jo saavuttanut!


- Olen sillä tavalla onnellisessa tilanteessa, että minulla on monta parasta ystävää. Heille voin kertoa mitä vain ja tiedän, että he kuuntelevat aina. Jonkun olen tuntenut melkein 18 vuotta, jonkun "vain" seitsemän vuotta. Toiset ovat olleet elämässäni vasta vain muutaman vuoden, toiset esikouluiästä asti. Yhtä rakkaita ja tärkeitä kaikki kuitenkin ovat!


- Lontoo, O2-areena, 5.4.2013, yksi unohtumattomista illoista. Se fiilis oli jotain aivan käsittämätöntä. Meillä oli loistavat paikat, sillä pojat tulivat aivan meidän viereen yhdessä vaiheessa keikkaa. Kovasti haluaisin mennä uudestaan One directionin keikalle, mutta toisaalta, olisiko se sitten enää niin hienoa kuin ensimmäisellä kerralla..


- Tämä toteutui viime kesänä, kun kävin yhden parhaan kaverini kanssa Venetsiassa sekä pienessä italialaisessa kaupungissa Adrianmeren rannikolla lomalla. Italian reissu oli yo-lahja ja en olisi voinut kuvitella parempaa lahjaa. Reissu oli aivan loistava.


- Kävin viime keväänä Lontoossa ja rakastuin kaupunkiin. Reissu oli todella onnistunut (pientä loppuhäslinkiä lukuun ottamatta), ja asiaa helpotti se, että olin ystäväni kanssa matkalla ja me molemmat halusimme nähdä ainakin suunnilleen samat asiat Lontoossa. Vaikka reissussa olimmekin vain kolme yötä, kerkesimme nähdä esimerkiksi Big Benin, London eyen, Tower bridgen, Piccadilly circusin, Harry Potterista tutun 9 3/4 -laiturin sekä One directionin. Ensi kesänä uudestaan Lontooseen, tällä kertaa vain eri kaveriporukalla!


- Sain lukion kunnialla suoritettua ja keväällä 2013 minusta tuli ylioppilas.


- Olen lukenut kaikki Harry Potterit vähintäänkin kerran, osan sitten useammin. Oikeastaan en muista millon viimeksi olen lukenut Harry Pottereita, joten tässäpä olisi hyvä projekti ensi kesäksi!


- Ensimmäinen kunnon lomamatkani oli Espanjaan Mallorcan saarelle. Siitä lähtien olen oikeastaan potenut kroonista matkakuumetta. Toki olen käynyt muissakin maissa mitä tässä postauksessa olen luetellut, mutta en ala niitä kaikkia käydä läpi tässä.


- Vuoden 2012 joulukuussa sain ajokortin. Aluksi vihasin ajamista yli kaiken, mutta pikkuhiljaa olen alkanut tykätä siitä ja ajelenkin ihan mielelläni tuttuja matkoja. Pitkälle reissulle minua ei saa ratin taakse, ei ainakaan vielä.


- Olen opetellut pianonsoittoa noin kymmenen vuotta. En ole vieläkään mielestäni tarpeeksi hyvä, mutta voin kuitenkin sanoa osaavani soittaa pianoa edes joten kuten. Pianonsoitto on ja tulee aina olemaan tärkeä osa elämääni.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat täältä.

Tervetuloa kevät!

Täytyy kyllä sanoa, että tämä loma on ollut juuri sitä mitä olen tarvinnut. Viime päivinä olen nähnyt kavereitani ja viettänyt heidän kanssa laatuaikaa. Iitun kanssa kävin perjantaina shoppailemassa, mutta palasin reissulta tyhjin käsin. Löysin kyllä muutamankin hienon paidan, mutta ostaminen on tällä hetkellä vielä harkinnan alla. Lisäksi perjantaina vierailin mummun ja ukin luona. Haastattelin ukkia koulujuttua varten ja kaiken kukkuraksi saimme aikaan erittäin mielenkiintoisia keskusteluja. Ihanaa kuulla heidänkin mielipiteitään ajankohtaisiin asioihin! Ja vaikka ikäeroa meillä onkin melkein se 60 vuotta, huomasimme olevamme samaa mieltä esimerkiksi kuntaliitoksista.

Lauantaina näin Teijaa, jota preppasin parhaani mukaan äidinkielen esseekokeeseen. Niin kuin arvata saattaa, eksyimme loppujen lopuksi aiheesta aivan kokonaan, mutta ei se mitään! Eilen kävin Iidan kanssa kuvailemassa. Iida on kyllä todella paljon parempi ottamaan kuvia kuin minä, sillä minulle järkkärin käyttö on täyttä utopiaa. Voisin ottaa asiakseni opetella käyttämään sitä vihdoinkin..

Nyt lähden meidän karvapalleron kanssa lenkille nauttimaan tuosta ihanasta aurinkoisesta kevätsäästä. Huomenna pitäisi sitten jaksaa raahautua Kemiin. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Because I'm happy

Tämä loma on ollut aivan ihana tähän mennessä! Olen saanut nukkua pitkään ja valvoa myöhään. Olen lukenut kirjaa ja lehtiä, löhönnyt kotona, soitellut pianoa, katsellut telkkaria ja ollut tietokoneella. Toisin sanoen olen ottanut niin rennosti kuin vain voin.

Tänään vietin laatuaikaa perheeni kanssa. Käytiin ensin keilailemassa ja sitten mentiin Amarilloon syömään itsemme aivan täyteen. Parasta antia pienelle reissullemme tarjosi esimerkiksi pikkusiskoni (16 v.), joka tahattomalla hölmöydellään sai meidät nauramaan. Esimerkkinä voisi sanoa siskoni taidokkaan keilauksen, jossa hän heitti keilapallon vahingossa taaksepäin, eikä suinkaan radalle päin (onneksi ei sentään osunut ketään!). Lisäksi pikkusiskon nirsous herätti hilpeyttä. Kun tarjoilija tiedusteli mitä juomia otamme, pikkusisko totesi, että hän haluaa kokista. Kun taroilija kysyi, että kävisikö Pepsi, koska kokista ei ole, pikkusiskoni vastasi että "aijjaa, no otan mieluummin vettä". Kyllä, kokiksessa ja Pepsissä on suuri ero.

Lisäksi olen tällä hetkellä erittäin onnellinen. Onnellisuuteen on monia syitä, mutta yksi syistä on tänä päivänä tullut puhelu. Kunnalta soitettiin, että tulisinko huomenna nuorisotyöhön töihin, koska heillä on sairaslomalla niin moni. Ai että tulisinko?! Kyllä tämä köyhä opiskelija lähtee töihin enemmän kuin mielellään. Ei yhtään haittaa, että nyt on loma ja menen tekemään töitä - olen jo aivan tarpeeksi laiskotellut. Sitä paitsi minusta on hienoa mennä tutustumaan nuorisotyöhön jo etukäteen, sillä tulevan harjoitteluni suoritan kunnan nuorisotyössä.

Kunnon teinipeiliposetus vessassa. :)
 Mutta koska olen vielä teini, niin minulla on oikeus tähän!

Before I die

Voi kunpa osaisin kirjoitella tänne vähän useammin! Lomalla olen heittänyt aivot narikkaan, joten järkevän postauksen kirjoittaminen on tuntunut äärettömän ylivoimaiselta. Tässä teille kuitenkin tällainen kuvien avulla väsätty postaus. Nämä asiat haluan tehdä elämäni aikana!



- Haluan olla aidosti ylpeä jostain saavutuksestani. En vielä tiedä mikä se olisi, mutta toivon kuitenkin, että jonain päivänä saavutan jotain sellaista, mitä olen aina halunnut.



- Olen jo pitkään halunnut tavata pojat. Tiedän, että tämä haave tuskin tulee toteutumaan, mutta toivon siltikin, että jonain kauniina päivänä pääsisin vaihtamaan edes muutaman sanan poikien kanssa ja kiittämään heitä kaikesta mitä he ovat minulle antaneet. Siihen saakka minulle riittäköön se, että pojat ovat olleet parin metrin päässä minusta.



- Tarvitseeko tätä edes selitellä!



- Olen harrastanut jonkin aikaa tankotanssia, mutta koen, että se jäi minulta jotenkin kesken. Haluaisin oppia vielä paremmaksi!



- Tämä on ollut jo pitkään toiveeni! Haluan käydä Vatikaanivaltiossa ja siinä samalla Roomassa. Jos yksi paikka maapallolta pitäisi valita matkakohteeksi, se olisi minulla joko Rooma tai Vatikaani. Kävin viime kesänä Italiassa Venetsiassa ja Adrianmeren rannikolla, mutta ehkä ensi kerralla suunnaksi pitäisi ottaa Italian länsipuoli.



- Tykkään kovasti matkustelusta, ja jos listaisin postaukseen kaikki paikat missä haluan käydä, tila loppuisi kesken. Egypti on kuitenkin aina ollut toivelistallani korkealla, ja haluaisin joku päivä nähdä ne paljon puhutut pyramidit omin silmin.



- Tokihan noita piknikkejä on tullut tehtyä monta kertaa elämäni aikana, mutta haluan joskus lähteä jonnekin ihanaan luonnon keskellä olevaan paikkaan piknikille. Joku sellainen huolella suunniteltu piknik loistavassa seurassa kauniilla säällä olisi erittäin tervetullut!



- Tämä kuuluu luokkaan "tuskin koskaan toteutuu, mutta saahan sitä aina haaveilla". Sitten joskus isona kun olen rikas (eli ei koskaan, eikä varsinkaan jos jään tälle alalle mitä opiskelen nyt) haluaisin omistaa jostain aurinkorannalta loma-asunnon.



- Ennen kaikkea haluan tehdä elämässäni asioita jotka tekevät minut iloiseksi ja onnelliseksi.

Toki listani voisi jatkua loputtomiin, mutta tuossa nyt muutamia poimintoja. Joskus jos innostun niin voisinkin kerätä asioita mitä olen jo saavuttanut! Kaikki kuvat tähän postaukseen on otettu täältä.