Even when the earth is crumbling 'round my feet

Pahoitteluni jälleen kerran turhan pitkäksi venähtäneestä tauosta täällä blogin puolella! Nytkään en sen syvällisempiä ajatellut tulla tänne pohdiskelemaan, lähinnä vain kertoilemaan mitä arkeeni kuuluu. Tulinpa myös ilmoittamaan, että nyt voi tosiaan tulla vähän pitempiäkin taukoja postausten välillä. Arkeni on lievästi sanottuna hektinen tällä hetkellä, mutta pyrin edes joten kuten pitämään teidät ajan tasalla kuulumisistani sun muista asioista. :)

Olen siis maanantaina aloittanut harjoitteluni ala-asteella koulunkäyntiavustajana. Tuntuu, että omalta osaltani on vielä hakemista, mikä on roolini harjoittelussa ja mitä minun kuuluu tehdä missäkin tilanteessa. Eiköhän se tästä kuitenkin pikkuhiljaa!

Harjoittelun jälkeen olen useampana päivänä mennyt suoraan töihin kassaneiteilemään. Torstaina tuntui, että lupsahtaisi silmät kesken työpäivän kiinni, mutta jotenkin ihmeellisesti pysyin hereillä työpäivän loppuun asti. Perjantaina sitten virheestä oppineena olinkin valmistautunut harjoittelu-/työpäivään hieman paremmin: takana oli kahdeksan tunnin yöunet sekä harjoittelun ja töiden välissä kerkesin nukkua 15 minuutin päikkärit. Virtaa riitti oikein hyvin kello 21.10 asti, jolloin sitten pääsinkin kotiin. Being a Superwoman is a full time job!

Tänään olen saanut pitää todellakin kaivatun vapaapäivän, enkä ole oikeasti tehnyt yhtään mitään järkevää. Tämän blogikirjoituksen kirjoittaminen on tämän päivän osalta eniten aivokapasiteettia vaatinut asia. 

Hyvällä tuurilla saatan ehkä keritä tulla kirjoittamaan tänne postauksen tässä parin päivän sisään, mutta en kyllä lupaa mitään. Hyviä viikonloppuja kaikille! <3

Ps. Huomenna on virallisesti tämän kesän viimeinen päivä, hui.