Feels like snow in September

Heippa hei! Tämä oli nyt ihan spontaani päätös käydä päivittelemässä blogia. Nykyisin olen todella vähän ollut koneella, mutta tänään kuitenkin päädyin tietokoneeni avaamaan (lähinnä siitä syystä että iskä halusi, että teen jotain uuteen verkkoyhteyteen liittyvää) ja hetken mielijohteesta kirjauduin sitten Bloggeriinkin sisään. Täytyy myöntää että blogien lueskelu on mulla jäänyt todella vähälle, samoten kuin Facebookin käyttäminen. Ne on ollu sellasia asioita joita yleensä koneella ollessani teen, joten nyt nekin on jäänyt tietokoneen käyttämättömyyden myötä vähemmälle, sillä esimerkiksi Facebookin appia mulla ei ole puhelimessa (en ole vain halunnut ladata sitä).

Joka tapauksessa, voisin vähän kertoilla kuulumisiani! Kesäloma oli ja meni. Tai no "kesä"loma. Kesä- ja heinäkuu eivät muistuttaneet yhtään sitä, mitä minä käsitän kesäksi. Satoi ja oli viileää. Elokuu sentään toi mukanaan ihania lämpimiä päiviä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Koleudesta huolimatta mulla oli oikein onnistunu kesä.

Toukokuussa (lasken toukokuun kesälomaan, sillä meillä alkoi loma jo toukokuun alussa) italialainen ystäväni Michela vieraili Suomessa 10 päivän ajan. Meillä oli älyttömän hauskaa! Kiertelimme Michelan kanssa ympäri Oulun seutua, pelattiin pesäpalloa ja katsottiin jääkiekon mm-pelejä. Yritin opettaa Michelaa seuraamaan jääkiekkoa, ja taisin onnistuakin siinä kohtuullisesti, sillä viimeisen jääkiekkopelin aikana Michela oli ihan tosissaan jännittämässä Suomen puolesta ja todella pettynyt kun Suomi sitten hävisikin. Lisäksi kävimme Megazonessa, Tietomaassa, shoppailemassa useampaankin otteeseen sekä torilla. Metsälenkit oli Michelan mielestä aivan ihmeellisiä ja varsinkin se hämmästytti, että meillä tosiaan alkaa metsä aivan meidän takapihalta.

Lapin ja Ruotsin puolella kävimme myös! Näille reissuille otettiin Siinakin mukaan. Kemissä olimme yhden yön ja Rovaniemellä kävimme päiväreissulla moikkaamassa Babbo Natalea, joka myös Joulupukkina tunnetaan. Lisäksi pyörähdimme Rovaniemen keskustassa shoppailemassa ja syömässä. Paluumatkalla kävimme mutkan Ruotsin puolella Haaparannassa. Viimeinen viikonloppu Michelan kanssa meni kahtena iltana baarissa. Ei todellakaan ollut tarkoitus olla kahta iltaa putkeen, ja vielä vähemmän oli tarkoitus olla molempina iltoina suunnilleen pilkkuun, mutta niin vain kävi. Toisen baarireissun jälkeen lähdimme vielä porukalla Nallikariin meren rannalle, vaikka kello olikin siinä vaiheessa jo lähemmäs viisi aamuyöllä. Mutta hauskaahan meillä oli! Ensi kerralla sitten näemmekin todennäköisesti Italian maaperällä, sitä odotellessa!

Kesäkuusta päällimmäisenä on jäänyt mieleen päivämäärä 27.6. Tuona päivänä One Direction esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa. Edelleenkin on jotenkin vaikeaa käsittää, että pojat oikeasti kävi Suomessa. Tuo Helsingin reissu oli aivan mahtava ja seurakin huippua. Ensin vähän jännitti mitä siitä tulee, sillä reissuseura oli niin kirjava: minä, pikkusiskoni Mari, Marin kaveri ja kaksi mun kaveriani. Eli Marin kaveri ei tuntenut mun kavereita etukäteen sekä toisinpäin. Mutta jännitin kyllä aivan turhaan, sillä koko poppoolla natsasi kemiat niin hyvin, että reissusta tuli parempi mitä uskalsin kuvitellakaan!

Tuohon koko reissun huipentavaan lauantaipäivään mahtui kyllä niin paljon kaikkea. Heräsimme aikaisin aamulla, ja väsytti ihan toden teolla, sillä edellisenä iltana olimme olleet kyttäämässä josko bändin soittajia näkyisi Helsingin keskustassa (onlyfangirlthings). Tiesimme, että he olivat saapuneet jo edellisenä päivänä pääkaupunkiimme. Emme yrityksestä huolimatta nähneet heitä ollenkaan. Seitsemän aikaan lauantaiaamuna lähdimme sitten kävelemään hotellilta Olympiastadionille. Olimme paikan päällä n. klo 7.30. ja keikkahan tosiaan alkoi vasta 20.30. Sen jälkeen päivä oli rynnimistä, paikkansa puolustamista, nätisti jonottelua, vesi- ja raesateelta suojautumista, pienen kävelymatkan päässä olevassa McDonaldsissa ravaamista (milloin eväiden hakureissun ja milloin vessareissun takia), auringon paahtavalta kuumuudelta suojautumista (koimme oikeasti kaikki neljä vuodenaikaa tuon yhden vuorokauden aikana) sekä muihin hengenheimolaisiin tutustumista. Yhteensä ulkoilua tuli tuon päivän aikana 17 tuntia, joista n. 9 tuntia oli jonottamista. Mutta oli sen arvoista, saimme loistavat paikat (sitä paitsi jonottaminen oli hauskaa hyvässä seurassa)!

Tuo fiilis sinä päivänä oli mahtava. Tutustuimme muihinkin faneihin, ja vaikka sekaan mahtui niitä, jotka eivät noudattaneet yhteisiä sääntöjä (erityisesti venäläiset olivat kovia etuilemaan), niin iloksemme huomasimme, että monet olivat tosi hyviä tyyppejä ja saimme todella huiput jonotuskaverit. Näiden uusien tuttavuuksien kanssa päädyimme sitten myös permannolla katsomaan keikan samasta kohdasta. Itse keikkaa ei voi edes sanoin kuvailla kuinka upea se oli. Olin niin onnellinen koko keikan ajan ja ihan täysillä mukana. Plus se fiilis kun pojat huusivat lavalta "Good evening Helsinki!" (tai "Hellsshinki", "Heeelsinki", "Helshhinki", "Hellsinki", heillä tuskin kertaakaan meni lausuminen ihan nappiin) oli epärealistinen. Ei ollutkaan tällä kertaa "Good evening Wembley!" tai "O2 make some noice!". Hassua.

Heinäkuussa ainut kunnon reissu oli kun kävin Tampereella ystäväni Riinan luona. Olin siellä muutaman yön, ja nyt oikeastaan paremmin ymmärrän miksi niin monet tuntuu haluavan Tampereelle opiskelemaan. Olen toki aiemminkin käynyt siellä, mutta nyt vasta tulin todenneeksi, että ihan nätti kaupunkihan se on. Murre on vain aivan järkyttävä. :D En kuitenkaan itse ajattele, että noin isot kaupungit olisi minua varten. Tampereella rahaa paloi shoppailuun, ravintolassa lounasteluun sekä Magic Miken leffalippuun. Opeteltiin Riinan kanssa myös Antti Tuiskun "Keinutaan" -piisin tanssi ja tanssittiin sitä sitten keskellä yötä kasvonaamiot päässä. Voisi sanoa, että onnistunut reissu!

Näiden asioiden lisäksi ahmin taas kirjoja, sillä riippukeinussa kirjojen lukeminen kesäisin on ehkä yksi parhaimmista asioista, mitä kesällä voi tehdä. Se on niin rentouttavaa. Rakastan. Olin myös töissä kassaneitinä, mikä ei minua ollenkaan haittaa, sillä oikeasti viihdyn töissä. Välillä oli rankkoja työputkia ja väsytti, mutta työkavereiden ansiosta työkin on paljon mielekkäämpää. Viime viikolla palasin koulunpenkille ja tällä viikolla hyytävän kylmät syysaamut ovat tulleet mukaan kuvioihin. Yhtenä aamuna oli vain 4 astetta lämmintä kun lähdin polkemaan kouluun, hyrrr!

Tässäpä tämmöisiä turhia lätinöitä. Katsotaan jääkö tämä vain pieneksi piipahdukseksi vai innostunko iltojen pimetessä hakemaan lohtua kirjoittamisesta. Stressiä en ainakaan tästä ala vetää, ja jos tuntuu ettei huvita niin sitten ei huvita. :D Hyvää syksyn alkua ihan jokaiselle! <3