Lapsi aikuisen kengissä

Varmasti monella kotoa pois muuttaessa pyörii mielessä paljon kysymyksiä, epäröiviä ajatuksia sekä huoli selviytymisestä. Itse muutin osittain pois kotoa viime syksynä, kun olin 18-vuotias. Olen nykyään noin puolet viikosta Kemissä opiskelupaikkakunnallani ja puolet viikosta kotona. En missään nimessä koe olleeni valmis yksin muuttamiseen. En missään tapauksessa kuvitellut muuttavani heti lukion jälkeen pois kotoa, enkä olisi halunnutkaan. En ole varma mitä oikein ajattelin laittaessani yhteishaussa paperit menemään vain jonnekin kauemmas kuin Ouluun, mutta ilmeisesti en ajatellut kovinkaan paljoa siinä vaiheessa.

Ensimmäisiä päiviä syksyllä, kun olin yksin kämpässäni.

Voin sanoa, että kun pakon edessä täytyy alkaa elää itsenäisemmin, se kyllä onnistuu. Mutta helppoa se ei ole ollut. Käyn edelleen joka viikonloppu (joka minun tapauksessani kestää kolme päivää; meillä ei yleensä ole koulua perjantaisin) kotona, koska en halua olla opiskelupaikkakunnalla enempää kuin tarvitsee. Koen sen jotenkin todella kurjaksi ja ankeaksi paikaksi ja mielenterveyshän siinä menisi, jos siellä täytyisi viikonloput viettää.

Kemi näköalakahvilasta syksyllä.

Syksyllä kun muutin, en osannut tehdä suunnilleen mitään ruokia. Viimeisimmät kokkailut taisivat olla yläasteen kotitalouden tunnilla, sillä vihaan ruoanlaittoa. Kuitenkin syksyn edetessä minun oli pakko opetella tekemään jotain, jolla elää ne pari päivää viikossa. En ole edelleenkään hyvä ruoanlaitossa, mutta ihan syötävää ruokaa ainakin tähän mennessä olen tehnyt. Jos en olisi pakon edessä muuttanut syksyllä Kemiin, en todennäköisesti vieläkään osaisi laittaa ruokaa kunnolla. Totta kai olen osannut perusjutut jo kauan, mutta en vain koskaan ole tykännyt ruoanlaitosta niin paljon, että olisin opetellut paremmaksi kokiksi.

Vai että Kemi on suurkaupunki..

Olen alkanut käyttää rahaa paljon harkitummin kuin aiemmin. En kyllä koskaan ole ollut supertuhlaaja, vaan aina olen osannut miettiä mitä tarvitsen ja mitä voi jättää ostamatta. Nykyään kuitenkin mietin vielä tarkemmin. Lisäksi olen paljon tietoisempi mitä mikäkin maksaa – leipäpussi melkein 2 euroa, kasvorasva jota käytän noin 7 euroa sekä avainten unohtaminen kämppään 30 euroa.

Ihana kaivaa näitä arkistoja. Ollaan ilmeisesti keskitytty tunnilla!

En missään nimessä olisi halunnut vielä kokea itsenäistymistä, vaikka monen mielestä oli varmasti jo aikakin. Olin mielestäni vasta 18-vuotias silloin, kun jouduin muuttamaan Kemiin. Moni saattaa muuttaa kotoa 20-vuotiaana tai yli, ja kun miettii, niin tuo pari vuotta mitä siinä on eroa 18-vuotiaaseen, on paljon. Kahdessa vuodessa on varmasti kerinnyt kasvaa huimasti ihmisenä, eritoten psyykkisellä tasolla. Olisin mielelläni pitänyt välivuoden, tienannut rahaa elämistä varten ja kasvanut henkisesti, mutta se asia meni sitten siinä kun sain opiskelupaikan.

Iltakävely Kemissä kavereitten kanssa joskus syksyllä!

En kuitenkaan koe, että minut olisi pakotettu itsenäistymään. Kukaan muu minua ei pakottanut kuin minä itse. Olisin voinut tehdä toisin ja viettää välivuoden jonka halusin, mutta otin kuitenkin haasteen vastaan ja lähdin opiskelemaan minulle vieraaseen kaupunkiin. En voi edelleenkään sanoa, että olisin täysin itsenäistynyt, en missään nimessä. Olen puolet viikosta vain itsenäinen. Olen puolet viikosta vastuullinen aikuinen, ja puolet viikosta vanhempien helmoissa elävä lapsi. Olen tällä hetkellä lapsi aikuisen kengissä.