"One’s company, two’s a crowd, and three’s a party"

Hui hirveä kuinka väsyttää! Tällä hetkellä minun pitäisi oikeastaan olla ehkä tekemässä kehityspsykologian esseetä, mutta koska mielestäni oli parempi idea kirjoittaa blogiin postaus ja tuskailla myöhemmin esseen kanssa, niin tässä kävi nyt näin. Syy väsymykseen löytyy eilisistä vapun etkoista. Kiertelimme eilen joukkueittain ympäri Kemin keskustaa rastilta toiselle parin tunnin ajan ja sen jälkeen menimme baariin jatkoille. Yöunia taisi kertyä viime yöltä noin neljä tai viisi tuntia. Voitte vain kuvitella kuinka ihanaa oli mennä kouluun kahdeksaksi!

Harjoittelun jälkeinen arki on alkanut yllättävän hyvin - lukuun ottamatta tiskaamista odottavaa astiavuorta sekä sitä, että kämppäni näyttää tällä hetkellä siltä kuin pyörremyrsky olisi iskenyt tänne. Koulukavereita on ollut ihanaa nähdä! Opiskelu ei edelleenkään ole aivan suurinta herkkua, mutta yritän pysyä positiivisena, sillä enää noin kuukausi koulua jäljellä.

Palaanpas hieman ajassa taaksepäin. Ennen kun palasin Kemiin, katsoimme pikkusiskoni kanssa Frozenin. Olin kuullut monelta kaverilta kehuja kyseisestä elokuvasta ja en kyllä onneksi joutunut pettymään! Todella herttainen ja suloinen elokuva. ♥ Lisäksi lumiukko nimeltä Olaf saa minun sympatiani aivan täysin. Hänen suustaan kuului koko elokuvan hellyttävimmät lausahdukset, kuten esimerkiksi sellainen kuin "some people are worth melting for". Aaaaw.

Huomiseen kuuluu koulun lisäksi lähtö takaisin kotikuntaani viikonloppua viettämään. Kovin paljoa suunnitelmia minulla ei ole viikonlopun varalle, muuta kuin se, että näen kavereita ja teen koulujuttuja. Nyt ajattelin kuitenkin jatkaa näitä pakollisia juttuja joista ei pääse lykkäämällä eroon, voi apua. Hyvvää loppuviikkoa kaikille! :)

Ps. Hain kesätöihin kaupan kassalle ja minulle ilmoitettiin juuri äsken, että pääsen sinne töihin, JEEEE OON NIIN ILOINEN! :)

"Sometimes music speaks what you feel inside"

Musiikki on ollut aina erittäin tärkeä osa elämääni. Pienenä kävin muskarissa ja opettelin soittamaan pianolla Ukko Nooan. Pikkuhiljaa opettelin vielä enemmän itsekseni ja pian minut passitettiinkin pianotunneille. Ensin olin tosin sitä vastaan, sillä en halunnut ylimääräisiä läksyjä koulujuttujen lisäksi, voi höpsö minä. En tarkalleen muista minä vuonna aloin kulkea tunneilla, mutta siitä on kuitenkin noin kymmenen vuotta. Viime vuonna lopetin tunneilla käymisen, sillä jouduin muuttamaan opiskeluiden perässä muualle. Pianonsoitto on minulle kuitenkin edelleen äärettömän tärkeää, enkä voisi kuvitellakaan luopuvani siitä.

Lisäksi voisin sanoa, että musiikki on minulle terapiaa. Pianonsoiton lisäksi ihan vain musiikin kuunteleminen on terapeuttista, niin kuin varmasti monelle muullekin. Mutta mennäänpäs nyt itse asiaan. En tullut tänne kertomaan musiikillista taustaani tai sitä kuinka terapeuttista musiikki on. Tulin tänne listaamaan minun top 10 -biisiä. Mukana on tämänhetkisiä lemppareita sekä vuosien takaisia piisejä, jotka ovat syystä tai toisesta tärkeitä minulle. Biisit ovat satunnaisessa järjestyksessä, sillä en mitenkään osaa arvottaa niitä. Huomautanpa vielä, että vaikka minulla on lempibändejä (köhköh One Direction), joiden piiseillä voisin täyttää kaikki kymmenen sijaa, koitan ottaa monipuolisesti eri artistit huomioon.


One Direction - You And I




- Tämä ihana pop-balladi kolahti heti ensimmäisellä kuuntelukerralla, enkä ole vieläkään päässyt siitä yli. Muistan, kun kuuntelin Midnight memories -levyä ensimmäisen kerran, ja kun tulin tämän kappaleen kohdalle, oli itkussa pidättelemistä. Eilen tähän piisiin tuli musiikkivideo ja replay-nappi on kieltämättä joutunut aika koville, kun olen kyseistä videota katsellut.. Ihana. ♥

Pete Parkkonen - Mun




- Ensimmäisen kerran, kun kuulin tämän, olin nuokkarilla harjoittelussa. Lähiaikoina olen tätäkin kuunnellut aivan tajuttoman paljon. Pete Parkkoselle sopii mielestäni erittäin hyvin laulukieleksi sekä suomi että englanti. Tässä biisissä on jotenkin todella ihanat sanat ja tarttuva melodia. Lisäksi Peten ääni... Huhhuh. ♥

Ed Sheeran - I See Fire




- Kaunis kappale! Ihailen Ed Sheerania aivan valtavasti. On hienoa kuinka hän tekee itse omat kappaleensa ja kaiken lisäksi tekee muille artisteille erittäin paljon kappaleita. Hänen sanoituksensa ovat täydellisyyttä hipovia. Tämä kappale on mielestäni nerokas, aivan kuten moni muukin Sheeranin piisi. I see fire alkaa rauhallisesti ja lopullisen kuorrutuksen piisille antaa loppukappaleessa tuleva voimakkuuden nouseminen. Tämän herran keikalla olisi mahtavaa päästä käymään!

Afrojack ft. Wrabel - Ten Feet Tall




- En yleensä pidä tämän tapaisista kappaleista, mutta tämä jostain syystä iskee. Laulajan ääni sopii mielestäni todella hyvin tähän kipaleeseen ja lisäksi monesta muista tämän tapaisista kappaleista poiketen, tämän piisin sanoissa on oikeasti sanomaa. Tätä kuuntelen, kun haluan piristystä päivään tai on sellainen fiilis, että voisin lähteä tanssilattialle tanssimaan!

5 Seconds Of Summer - Beside You




- Linkkasin tämän biisin jo viime postaukseeni, mutta mitäpäs siitä. 5 Seconds of Summer on vasta tämän vuoden puolella tullut isommalle yleisölle tutummaksi heidän uuden sinkkunsa (She looks so perfect) myötä. Itse kuitenkin olen kuunnellut tätä bändiä jo hieman pitempään ja esimerkiksi nähnyt heidät livenä viime vuonna heidän ollessa One Directionin lämppärinä. Heidän tuotannostaan minulla on aina välillä yksi piisi ylitse muiden, ja tällä hetkellä se on tämä, Beside you. En vain pääse tästä yli! Melodia jää pörräämään päähän ja sanat sulattavat sydämen. ♥ Toivon pojille pelkkää hyvää, he ovat menestyksensä ansainneet!

Robbie Williams - Supreme




- Voi kyllä, kuuntelen Robbie Williamsia! Ehkä sen juuret juontuu siitä, että iskäni kuuntelee Robbieta ja näin ollen olen pienestä pitäen "altistunut" Robbien musiikille. Tämä kappale on monia vuosia vanha (julkaistu vuonna 2000), mutta iskee yhä! Aina, kun kuuntelen tätä laulan ja jammailen ihan mielissäni mukana. "When there's no love in town, this new century keeps bringing you down. All the places you have been, trying to find a love supreme."

Dima Bilan - Believe




- Tällä biisillä Dima Bilan voitti Euroviisut vuonna 2008 ja ihan ansaitusti kyllä! Mielestäni turhan usein kyseisen laulukilpailun voittajakappaleen sanat ovat täyttä diipadaapaa, mutta tässä kipaleessa on sanoitus kohdillaan. Erittäin rohkaisevat ja motivoivat sanat! Melodia on mielestäni kaunis ja siinä on jotain todella koskettavaa. Ja Diman ääni.. ♥ Tätä kappaletta edelleenkin eksyn kuuntelemaan epäsäännöllisen säännöllisesti. 

Fun. - Why Am I The One




- Voi mitä musiikkineroja! Minusta on mahtavaa kuinka fun. uskaltaa leikitellä erilaisilla instrumenteilla, musiikin tempolla, sanoituksilla sekä voimakkuuden vaihteluilla. Funilla on monta piisiä, jotka olisin voinut laittaa listalle, mutta päädyin nyt tähän. Tämä kappale on pähkinänkuoressa juuri sitä mitä fun. on. Hieman melankolinen, mutta minusta aivan ihana! Rakastan myös Nate Ruessin tunnistettavaa omanlaistansa ääntä sekä stemmoja, joita funin monet kappaleet ovat täynnä.

Erin - Mitä Tänne Jää




- Tajusin, että listalla ei ennen tätä ollut naisia, hupsista! En Erinistä muuten pidä, mutta tämä piisi oli pakko ottaa mukaan, sillä tähän liittyy niin paljon muistoja. Esitimme tämän penkkarijuhlissa koulussa muodostuneen bändimme kanssa. Harjoituksissa oli aina hauskaa ja porukka oli mahtava! Tämä kappale palauttaa mieleeni kultaiset ajat abivuodelta. Lisäksi olimme niinkin ovelia, että vaihdoimme sanat yhteen kohtaan biisiä.. Kun Erin laulaa, että "mieti mitä jää, kun mä lähden täältä, kun mä kuolen" niin me lauleskelimme että "mieti mitä jää, kun mä lähden täältä, kun saan lakin päähän". Todella luovaa!

K'naan - Wavin' Flag




- En voi sanoin kuvailla millainen tunnearvo tällä kappaleella on. Tämä tuo niin paljon muistoja mieleen liittyen mahtavaan ja ikimuistoiseen kielikurssiini Maltalla vuonna 2010. Siellä tätä kuului joka paikassa (maltalaiset ovat kovia jalkapallofaneja ja tämä oli ilmeisesti joku virallinen tunnuspiisi sen vuoden jalkapallon MM-kisoille. Toinen tunnuspiisi oli Shakiran Waka waka, joka soi myös paljon Maltalla). Aina, kun kuuntelen tätä, minulle tulee ikävä niitä aikoja, ihmisiä ja kokemuksia. ♥

Bonus biisi! One Direction - What Makes You Beautiful




- Oli pakko ottaa vielä yhdestoista kappale mukaan, sillä tätä ei voi jättää pois! Kuulostaa kliseiseltä, mutta ilman tätä kappaletta en todennäköisesti olisi kokenut kaikkea, mitä olen kokenut. Tuskin olisin innostunut One Directionista niin paljon, ellei kaverini olisi kuunnelluttanut tätä kappaletta minulle. Tuskin olisin käynyt Lontoossa kaverini kanssa katsomassa bändiä. Tuskin olisin muutaman ystäväni kanssa niin läheinen mitä olen nykyään. Niin tyhmältä kuin se saattaa joistakin kuulostaa, mutta musiikki yhdistää ihmisiä, sen olen tajunnut tämän bändin kautta. Lisäksi nämä pojat laulavat siitä, mikä tekee tytöstä kauniin. Voi poijjaat. ♥ Tämän kappaleen tärkeyttä minulle ei vain voi selittää.

Siinäpä ne oli. En aivan pysynyt kymmenessä kappaleessa, mutta mitäs pienistä! En todellakaan oleta, että kuuntelisitte kaikki kappaleet, mitä linkkasin tähän. Lähinnä laitoin ne vain siihen, jos jotakin huvittaa kuunnella, mikä kappale on kyseessä. Olen kuullut, että musiikkimakuni on surkea, mutta minun mielestäni se on aivan loistava!

Ps. Kuvat on sieltä täältä netistä, en tietenkään itse omista niitä.

I wish that I could rewind

Sinne meni harjoittelu! Haikein mielin eilen lähdin nuokkarilta kotiin. Ihmisiä tuli hyvästeltyä pitkin viikkoa, joten sinänsä hyvä, ettei kaikkia tarvinnut hyvästellä yhdellä kertaa. Olisi varmaan itku tullut siinä tilanteessa. Vaikka tämä viikko olikin hieman sekava harjoitteluaikojen suhteen, mielestäni tämä oli juuri täydellinen tapa päättää harjoittelu. Pari päivää kävin tutustumassa työpajan toimintaan, ja vaikken kädentaidoiltani lahjakas olekaan, viihdyin siellä oikeasti. Nuoria oli joka lähtöön ja mielestäni työpaja oli sellainen paikka, jossa jokainen nuori saa olla täysin oma itsensä ilman, että kukaan olisi tuomitsemassa. Monet ihmiset saisivat ottaa mallia pajan nuorista!

Lisäksi vietin tällä viikolla päiviä nuokkareilla. Vähän väliä mielessäni pyöri ajatus, että "tätäkin todennäköisesti teen nyt viimeistä kertaa". En olisi uskonut, että nautin näin paljon harjoittelusta! Nuorisotoimessa varoittelivat, että saattavat soitella minua sijaistamaan joskus, mikä ei haittaisi minua ollenkaan. Olen muuten aika paljon kirjoitellut blogin puolelle harjoittelusta, joten pahoitteluni, jos jollakin tulee jo tämä kaikki korvista ulos. Olisinpa näin innokas kirjoittamaan harjoittelustani oppimispäiväkirjaankin..

Iha ite tein työpajalla! Tuo avainketju meni työpajan myymälään myyntiin.Tämän lisäksi
 tein korun ja magneettisydämen (johon jouduin käyttämään
lehtisahaa, iiks).

Eilisilta meni seurakunnan nuorten pääsiäispippaloissa. Ensin oli kiirastorstain messu ja sitten illanviettoa porukalla. En ole koskaan aiemmin ollut pääsiäisajan messussa, joten täytyy sanoa, että oli siellä jotenkin aivan erilainen fiilis kuin normaalissa messussa. Vaikken mitenkään uskovainen ole, ajattelen, että messu ja eilinen illanvietto oli juuri sitä mitä tarvitsin - pysähtymistä hetkeksi hengähtämään ja miettimään. Tuli jotenkin todella levollinen olo. Lisäksi illanvietto itselleni tärkeiden ihmisten kanssa oli piste iin päälle. Syötiin, juteltiin, laulettiin, askarreltiin ja oleiltiin. Yömyöhään lähdin vielä ystäväni kanssa ajelulle, jolla ei oikeastaan ollut mitään määränpäätä. Kiertelimme siellä täällä parisen tuntia ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Tällä pienellä pääsiäislomalla yritän tehdä koulujuttuja, joiden deadlinet ovat tulossa huimaa vauhtia vastaan. Makoisaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille! ♥

Minun perjantai

Tämä viikko on mennyt todella nopeasti! Selvisin ehjin nahoin opettajan ja lähiohjaajani kanssa keskustelusta. Lähiohjaajani oikeastaan vain kehui minua ja sanoi, että häntä harmittaa, että minun täytyy lähteä seuraavalla viikolla. Onneksi tunne on molemminpuolinen, sillä niin harmittaa minuakin! Enkö voisi jäädä tuonne loppukevääksi..

Eilen tein kavereitteni kanssa jälleen kerran haasteen, jossa otimme kuvia aina tasatunnein ja laitoimme ne porukkamme Whatsapp-ryhmään. Jottei teillekään jäisi epäselväksi mitä tein eilen, jaan kuvat taas vaihteeksi teidänkin kanssa. Viimeksi oli minun torstai, mutta nyt päästäänkin jo seuraavaan päivään. Eli hyvät naiset ja herrat, tällainen oli minun perjantai!

Klo. 9.00: Heräsin hieman ennen yhdeksää, joten tasan yhdeksän aikaan olin tekemässä aamupalaa.
Klo. 10.00: Tähän mennessä olin käynyt jo koiran kanssa lenkillä! Kuten kuvasta huomaatte, kymmenen aikaan olin meikkailemassa ja valmistautumassa harjoitteluun.
Klo. 11.00: Olin kävelemässä entiselle yläasteelleni (höhhöh, kuulostanpas reippaalta. Oikeasti menin autolla harjoitteluun, mutta kuvaa ottaessani olin kävelemässä parkkipaikalta yläasteelle), jossa harjoittelupäiväni alkoi päivystämisellä. Parinani päivystämisessä oli nuorisotoimen esimies ja tuntui, että hän tunsi vähintäänkin joka toisen nuoren, joka vastaan käveli.
Klo. 12.00: Kahdentoista maissa olin vielä koululla päivystämässä ja kuva on otettu silloin, kun olin jo lähdössä sieltä. Jäin suustani kiinni yhden entisen opettajani kanssa, joten lähteminen vähän venähti, hupsista!



Klo. 13.00: Päivystämisen jälkeen minulla alkoi parin tunnin tauko, joten menin siis kotiin syömään. Mielikuvitukseton ruoanlaiton suhteen kun olen, keitin itselleni nuudeleita.
Klo. 14.00: Tauko jatkui vielä! Kahden aikaan katsoin keskiviikkona tulleen sarjan digiboksilta.
Klo. 15.00: Olin tekemässä lähtöä takaisin harjoitteluun. Samaan kyytiin otin pikkusiskoni, sillä hän aikoi kävellä harjoittelupaikaltani kaverinsa luokse.
Klo. 16.00: Koska nuortenvuoro ei ollut vielä alkanut, minulla oli luppoaikaa. Käytin sen sillä tavalla hyödykseni, että laskeskelin harjoittelutunteja, että niitä varmasti on kertynyt vähintään se 35 tuntia viikossa. Kyllä niitä onneksi oli tarpeeksi kertynyt! Joinakin viikkoina oli mennyt jopa vähän ylitöiksi, mutta se nyt ei haittaa yhtään.

Klo. 17.00: Tein pannukakun nuorille (ja vähän meille työntekijöillekin..)! En oikeastaan ole mikään leipuri, mutta kyllä ilmeisesti tuommoinen yksi pannukakku luonnistuu. Ainut asia mikä pannukakun tekemisessä epäilytti, oli kummallisesti ääntelevä uuni. Yksi työntekijä totesikin, että ei saada pannukakkua, jos uuni räjähtää. Jep, sehän se hirvein asia siinä olisikin!
Klo. 18.00: Toki minun piti itsekin maistaa pannukakkua. Kyllä se syötävää oli, ja nuoretkin kehuivat, jee! Kuten kuvasta näkyy, juuri kuuden aikaan pelasimme skip boa nuorten kanssa. Tuo peli on niin koukuttava! Ollaan pelattu sitä lähes tulkoon jokaisella nuortenvuorolla ja voipi olla, että harjoittelun jälkeen joudun ostamaan itsellenikin tuollaiset pelikortit..
Klo. 19.00: Pirteä harjoittelija jee. Seitsemältä oikeastaan vain juttelin nuorten kanssa ja tsillailin keittiössä.
Klo. 20.00: Harjoitteluviikko takana! Seuraavaksi otin suunnaksi kodin, tosin siellä kävin vain pienen mutkan ja suuntasinkin sitten taas muualle.

Klo. 21.00: Harjoittelun jälkeen menin avustajaksi seurakunnan yökahvilaan. Vaikka porukkaa olikin paljon, he osasivat käyttäytyä, joten avustajalla oli sinänsä helppo rooli.
Klo. 22.00: Olin keittiövuorossa täyttämässä tiskikonetta. Tällaisia nämä minun hurjat perjantai-illat on!
Klo. 23.00: Keittiövuoroni oli juuri loppumassa. Vaikka olinkin yksin avustajana keittiössä tunnin, pärjäsin oikein hyvin, sillä siellä ei ollut oikeastaan edes kovin hektistä tai kiireellistä. Toisinaan keittiössä vallitsee täysi kaaos, sillä kaikki haluavat juuri samaan aikaan kahvia ja pullaa, ja hyvällä tuurilla molemmat ovat juuri silloin loppuneet. Tällä kertaa ei onneksi tullut sellaista tilannetta!
Klo. 00.00: Pitkän päivän jälkeen kohti kotia! Ja jos nyt tarkkoja ollaan, niin autossa olin vasta klo. 00.16 (niin kuin kuvasta ehkä näettekin). Vaikka minua väsytti, niin nukkumaan taisin mennä vasta kahden jälkeen, hupsista..

Siinäpä teille katsaus minun perjantaihin. Hyvvää viikonloppua kaikille! ♥

Pikkuruiset pikakuulumiset!

Unirytmini melkein sekoittaneena kirjoittelen tänne taas näin iltasella. Viikko on mennyt oikein mukavasti! Tiistain jälkeen harjoittelun puoliväli saavutettu, ja harmittaa jo nyt valmiiksi, että joskus tuokin loppuu. Ei pitäisi vielä harmitella, onhan tässä vielä melkein kaksi viikkoa harjoittelua jäljellä! Huomenna harjoittelupäivä alkaakin sitten sillä, että kouluni opettaja tulee harjoittelupaikalleni juttelemaan minun ja lähiohjaajani kanssa siitä, miten harjoittelu on sujunut. Saas nähdä mitä lähiohjaajani on mieltä harjoitteluni sujuvuudesta..

Tämän pitempää postausta en tällä kertaa rupea kirjoittamaan, koska nyt pitäisi oikeasti lähteä jo nukkumaan. Jos saatte viimesimmästä kuvasta jotain selvää, niin voitte vaikka testata kuinka paljon oisitte saaneet tietovisasta oikein (tosin vastaukset näette heti, mutta mitäpäs siitä)! Tuon tietovisan pidin siis nuorille perjantaina. Hyvää alkavaa viikkoa! :)

Throwback Thursday

Monet ovat varmasti törmänneet käsitteeseen "throwback Thursday" eri puolilla internetiä. Vaikka en englanninkielisten sanojen tai sanontojen tulvimisesta suomen kieleen niin pidäkään, myönnän, että itsekin olen sortunut käyttämään kyseistä käsitettä. Vai olisiko "palautuma torstai" tai "takaisku torstai" parempi? Ei ainakaan minun mielestä, jotenkin tuon kääntäminen kuulostaa väkinäiseltä ja kököltä. Joten tässä tapauksessa ainakin thumbs up for anglicism!

No niin, itse asiaan. Tämän postauksen pointtina minulla on se, että muistelen minun osaltani erittäin onnistunutta vuotta 2013. Kerron teille kuvien avulla, mikä teki siitä vuodesta niin mahtavan ja unohtumattoman.

Alkuvuodesta minulla oli kirjoitusten ja muiden koulustressien lisäksi penkkarit. Se päivä lukiossa, kun saa kerrankin aivan luvan kanssa olla höpsö ja pitää hauskaa koulussa. Koko päivä oli aivan mahtava! Kaiken kruunasi abiristeily. Vaikka se olikin raskas ja uuvuttava, niin meillä oli kyllä hirmu hauskaa!

Keväällä kävin kaverini kanssa Lontoossa, voi että mikä ihana kaupunki! Nähtävää riitti ja olisin voinut olla siellä vielä pitempään. Toki samalla reissulla toteutui yksi haaveistani, kun pääsin katsomaan One directionia. Aika on mennyt todella nopeasti, sillä tämän viikon lauantaina kyseisestä konsertista on tasan vuosi! Muistan sen illan vielä niin elävästi, joten on vaikea tajuta, että aika on mennyt näin nopeasti.

Kova luku-urakka ja kurssien läpikahlailu palkittiin viime vuoden kesän alussa, kun sain vihdoinkin valkolakin päähän. Muistelen lukiovuosia lämmöllä, vaikka välillä tuntuikin, että heittäydyn mieluummin sossupummiksi kuin opiskelen matematiikkaa. Lukiossa kaveriporukkani oli todella ihana ja minua harmittaa aivan hirveästi, että nykyisin nähdään harvemmin, sillä melkein kaikki ovat lähteneet eri puolille Suomea opiskelemaan.

Kesällä kävin yhden parhaimman kaverini kanssa Italiassa. Reissu oli parempi kuin osasin kuvitellakaan. Ja italialainen ruoka, nam! Kaiken kukkuraksi näin italialaista kielikurssikaveriani, johon tutustuin vuonna 2010 Maltalla. Meillä oli oikein hauskaa ja toivon todellakin, että seuraavaa näkemistämme ei tarvitse odottaa taas kolmea vuotta.

Kesä oli aivan mahtava! Kävimme perheen kanssa vuokramökkeilemässä kesällä. Rakastan mökkeilyä! Ihanaa päästä aina silloin tällöin jonnekin rauhalliseen paikkaan järven rannalle rentoutumaan. Lisäksi kesäni kului kavereiden kanssa, mutta koska kaikilta pitäisi pyytää erikseen luvat, jos haluaisin lisätä heistä kuvia blogiini, ovat mahdollisuuteni rajalliset kollaasia tehdessä.

Syyskuun alusta lähtien olen elänyt opiskelijaelämää, sen hyvine ja huonoine puolineen. Vaikka vihani opiskelikaupunkiani Kemiä kohtaan onkin syvä, pidän opiskelijaelämästä! Luokkamme on täynnä huippuja ihmisiä ja on pitkälti heidän ansiotaan, että viihdyn kaupungissa. Arkistojen kätköistä löytyisi vielä toinen toistaan herkullisempia kuvia opiskelijaelämästä, mutta päätin julkaista vain näin vähän, sillä näiden kuvien julkaisuun olen jo joskus saanut luvan.

Tämmöinen pikakatsaus siis minun vuoteeni 2013! Katsotaan pistääkö tämä vuosi paremmaksi. Huomenna minun tehtävänä on vetää tietokilpailu nuorille, joten jatkankin tästä kysymysten keksimistä. Mahtavaa loppuviikkoa kaikille! :)