Ajatuksia vain

Kesäloma on alkanut kiireisissä merkeissä. Kerkesin juuri ja juuri hengähtää viikonloppuna, ja sen jälkeen kesäloma onkin tuntunut täysin vieraalta sanalta. Aloitin maanantaina kesätyöt kassalla ja tuntuu kuin olisin palannut takaisin koulunpenkille – hirveästi informaatiota tulossa joka puolelta ja hurjan paljon asioita opeteltavana. Olen aina ajatellut, että ei se kassatyö nyt niin vaikeata voi olla, kunhan vaan piippaa tavarat jonkun hökötyksen läpi ja lopuksi sanoo summan. Eipä se ihan niin helppoa ollutkaan! Kassatyössä on vähintäänkin yhtä paljon poikkeuksia, poikkeuksen poikkeuksia ja epäsäännöllisyyksiä kuin englannin kieliopissa. Ja englanti ei ole koskaan ollut vahvuuteni. No, eiköhän se tästä pikkuhiljaa! Tänään olin ensimmäisen kerran lähes koko päivän kassalla ja pärjäsin ihan hyvin. Sormi meni ainoastaan suuhun silloin, kun tuli joku poikkeustilanne. Onneksi tilanteista selvittiin pyytämällä apua!

Kassatyö on oikeastaan saanut minut miettimään myös sellaisia asioita, joita en olisi uskonut pohtivani. Kassalla ollessani monet iäkkäämmät ihmiset ovat tulleet juttelemaan niitä näitä tai maksaneet ostoksiaan selvästi normaalia kauemmin – samalla selittäen kuulumisiaan minulle. Meille on koulussa jauhettu paljon sitä karua tosiasiaa, että moni ikääntynyt elää yksinäisyydessä. Kontakti kassatyöntekijän kanssa saattaa olla hyvinkin ikäihmisen ainut kontakti kehenkään koko päivän aikana. En osaisi kuvitellakaan miltä minusta tuntuisi, jos en saisi kertoa kuulumisiani tai jutella kenellekään päivän aikana. Sekin tuntuisi varmasti pahalta, jos kassatyöntekijä olisi ainut kontaktini kehenkään koko päivän aikana.

Vaikka puhunkin nyt kassatyöntekijöistä, tätä voi soveltaa periaatteessa kehen tahansa. Kuka tahansa voi avata iäkkäämmälle ihmiselle oven ja sanoa muutaman ystävällisen sanan. Kun ikääntynyt istuu viereesi bussissa ja alkaa jutella, vastaa hänelle, äläkä näytä hapanta naamaa. Bussimatka ei kuitenkaan kestä ikuisuutta, mutta se, minkä ilon tuotat ikäihmiselle, voi pelastaa tämän koko päivän. Kun ikäihminen pysäyttää sinut keskellä katua ja kysyy neuvoa, voi neuvon saamisen sijaan taustalla olla ihan vain juttuseuran kaipuu. Mieti sitä harmittavaa tosiasiaa, että saatat olla ikäihmisen ainut kontakti koko päivänä. Sinulle juttelutuokio ei välttämättä merkkaa niin paljon, mutta mieti, kuinka paljon se merkkaa keskustelun toiselle osapuolelle.

Tuosta asiasta voisin jauhaa monen kappaleen verran, mutta jätetäänpä tämä nyt tähän, sillä tämä saattoi vaikuttaa täysin turhalta lässytykseltä. Nauttikaahan kevään viimeisistä päivistä, sillä kesä alkaa virallisesti ihan pian! :) Minä viettelen huomenna vapaapäivää viimeisen koulutehtävän parissa sekä luen ikärajapassitestiä varten, kuulostaa varsin herkulliselta!

The Little Boy and the Old Man

Said the little boy, "Sometimes I drop my spoon."
Said the old man, "I do that too."
The little boy whispered, "I wet my pants."
"I do that too," laughed the little old man.
Said the little boy, "I often cry."
The old man nodded, "So do I."
"But worst of all," said the boy, "it seems
Grown-ups don't pay attention to me."
And he felt the warmth of a wrinkled old hand.
"I know what you mean," said the little old man.

- Shel Silverstein

Piknik!

Aurinkoiset kelit ovat jatkuneet – jopa täällä Perämeren rannalla Lapissa. Enää huominen päivä koulua ja sitten alkaa kesäloma. Tai no ”kesäloma”, olen oikeastaan lähes koko kesän töissä.  Käsittämätöntä kuinka nopeasti tämä lukuvuosi on mennyt, vaikka välillä onkin tuntunut siltä, että aika matelee. Vielä yksi essee kirjoitettavana ja se oli sitten siinä!

Eilen vietimme aikaa luokkalaistemme kanssa amkin piknikillä. Oli ihanaa, että pystyimme vielä viimeisellä viikolla viettämään porukalla aikaa, ennen kuin kaikki lähtevät eri puolille Suomea kotimaisemiinsa. Sitä paitsi, kun aurinko paistoi, eväät olivat maukkaita ja seura oli mahtavaa, ilta ei voinut olla onnistumatta! Eväinä meillä oli kaikkea makkarasta maissiin ja karkista keksiin. Niitä syödessä ja ihmisten kanssa jutustellessa piknikillä venähtikin suunnilleen neljä tuntia. En ymmärrä miten kestän monta kuukautta ilman näitä ihania ihmisiä! ♥

"I've never found time spent amongst nature to be a waste of time"

Tervehdys taas! Tuntuu, että viikko on mennyt aivan hujauksessa, en oikein edes tajua mitä olen viikon aikana tehnyt. Tai no, illat olen jännittänyt jääkiekkoa katsellessa, kun taas päivisin olen ollut koulussa. Tänään aurinko paistoi ja oli yli kaksikymmentä astetta lämmintä. Alan pian päästä näiden kelien ansiosta kesäfiiliksiin, jes!

Aurinkoisesta säästä on kyllä tullut nautittua. Torstaina kävimme kaverini kanssa kävelyllä Kemissä merenrannassa. Vaikka kuinka olenkin Kemiä vastaan, olen sitä mieltä, että meri on lähes aina kaunista katseltavaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja jäät olivat jo sulaneet mereltä, joten olihan se hienon näköistä. Kävelylenkin päätteeksi menimme keskustan kautta kämpille. Keskustassa sattui olemaan pääministerimme Jyrki Katainen ja pari muuta kokoomuslaista kampanjoimassa. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että päädyimme kaverini kanssa pääministerin kainaloon siksi aikaa, että yksi kokkari sai ikuistettua hetken. Kuvia en kuitenkaan laita tänne, mikään niistä ei ollut kovin laadukas. (Miettiin kyllä hetken, että haluanko kuvaan mukaan ollenkaan, sillä en itse ole kokoomuslainen. Ajattelin loppujen lopuksi, että kyllähän sitä pääministerin kanssa pitää saada kuva!)

Muutenkin kävelyreissut jossain muualla kuin keskustan hälinässä, ovat mielestäni rauhoittavia. Parasta on, kun saa mennä jonnekin luonnon keskelle kävelylle vain koira ja ajatukset seuranani. Viimeksi tänään kävin koiran kanssa lenkillä ja kiipesimme hieman korkeamman mäen (vai miksikä sitä haluaakaan kutsua) päälle, josta näkee toiselle puolelle kotikuntaani. Siellä istuessa tuli rauhallinen olo. Rauhallisen olon pilasi vain loppujen lopuksi koirani, joka tahtoi jatkaa lenkkeilyä. Se ei ilmeisesti tajunnut, mitä hienoa siellä norkoilussa oli.

Iskä oli ostanut meille frisbeegolf-juttuja, joten kokeilin tuota lajia tänään sitten ensimmäistä kertaa. Tykkäsin tosi paljon ja taisinkin sitä pelailla pihalla noin puolitoista tuntia. Ensin iskä sai nöyryyttää minut pelaamalla kanssani ja sitten siskon kanssa mokailtiin kilpaa. Tuo on juuri sellaista tekemistä, mitä voi tehdä kesäisin esimerkiksi kavereitten kanssa - ei liian totista, etteikö voisi jutella ja pitää hauskaa samalla. Lisäksi pelatessa tulee oltua ulkona, mikä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin sisällä nyhjääminen.

Ulkoilun lisäksi olen yrittänyt lukea maanantaina olevaan tenttiin, mutta ilmeisesti nukahdin jossain gerontologisen sosiaalipalvelutyön kohdalla. No, jospa sitä huomenna sitten! Vaikka huomenna kyllä tuleekin Suomi-peli.. Loppuun vielä tämmöinen piisi, joka on soinut minulla nonstoppina jo muutaman päivän (piisi ei liity oikeastaan mitenkään postauksen aiheeseen, mutta mitäpäs siitä!).

Kurkkaus arkeeni

Vihdoinkin sain aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia. Kesäloma ei ole vielä alkanut, mutta reilusti pidennettyä viikonloppua olen tässä vietellyt - melkein viikko vapaata koulusta! Viikon aikana olen räpsinyt kuvia siitä, mitä olen tehnyt, joten antaa kuvien puhua puolestaan, muuten tulisi vain sekavaa tekstiä.

Katsottiin tyttöjen kanssa Euroviisujen semifinaalin ensimmäinen osa. Meidän mielestä viisukatsomo oli tarpeeksi hyvä syy herkutella, joten herkkuja ostettiin enemmän kuin laki sallii. Piisien arvostelun lisäksi meillä oli hurjan hauskaa, väsymyksellä saattoi toki olla osuutensa asiassa. Huippu seura ja syötävää, mitäpäs muuta onnistunut ilta vaatii!

Tämä kuva nyt edustakoon koulujuttuja! Tosin tämä on mukavimmasta päästä. Jälleen kerran on ollut hirveästi koulujuttuja tehtävänä ja koko ajan hirveä stressi kaikesta. Eiköhän nämä pikkuhiljaa tästä helpota! Kuva liittyy koulujuttuihin siten, että meillä kävi venäläisiä luennoimassa heidän erilaisista projekteistaan ja luennon päätteksi he olivat järjestäneet meille aktiviteettia pihalle. Tälle kankaalle meidän piti maalata, mitä parempi maailma tarkoittaa meille.

Yksi selfiekin pääsi (joutui) tänne! Kuva on otettu eilen juuri ennen kuin aloin seurata Suomi - Venäjä -peliä. Silloin vielä hymyilytti, mutta hymy hyytyi ensimmäisen peliminuutin jälkeen, kun Venäjä teki maalin. Pelin aikana ei ollut kyllä muutenkaan hirveästi Leijonien kannattajilla aihetta hymyyn. Aivan käsittämätöntä tuomarointia! Totta kai täytyy myöntää, että Venäjä oli parempi kuin Suomi, mutta eniten hampaan koloon minulla jäi pelistä se tuomarointi.. Viikonlopun aikana olen katsonut jääkiekon lisäksi Euroviisut. Täytyy myöntää, että tykkäsin kyllä Suomen piisistä ja olen todella iloinen poikien puolesta - 11. sija on erittäin hyvin Suomen mitta-asteikolla! Hirveästi ylivoimaisia suosikkipiisejä minulla ei sieltä noussut, mutta esimerkiksi Armenialla oli hyvä kappale ja Kreikan kappaleen tahtiin oli kiva jammailla. Lisäksi Norja ja Unkari olivat aivan ihania!

Tänään kävin shoppailemassa! Mukaan tarttui tuollainen paita. Miettiin hirveän kauan uskallanko ostaa, koska hinta oli hieman kirpaiseva. Kuitenkin totesin, että tulen varmasti käyttämään paitaa, eli mikään turha ostos se ei olisi.  Kuvassa olevat farkutkin ovat suhteellisen uusi ostos! Ostin ne noin pari viikkoa sitten, mutta käytin niitä ensimmäistä kertaa vasta tänään.

Näitä kuvia tulikin nyt laitettua vain neljä, mutta enpä tuon ihmeempiä ole puuhaillut. :) Noiden lisäksi arkeeni on kuulunut musisointia (tai "musisointia") pianolla ja kitaralla, sarjojen katselua, lihaskuntoilua sekä huonoille vitseille nauramista.

Loppuun vielä tämmöinen kappale, jossa on minun mielestäni aivan loistavat sanat! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille. :)

Minä minä minä

Kuulumisten sijaan aion kertoa teille kymmenen typerää faktaa, mitä ette todennäköisesti tienneet minusta.

1. Minulla on ollut elämäni aikana ainakin kymmenen eri harrastusta. Jos harrastukseksi haluaa laskea vielä isoshommat ja erilaisten kerhojen vetämiset sekä koulun kuorot ja bändikerhojutut, luku on vielä suurempi. Voin toki luetella kaikki kymmenen harrastusta, vaikka ketä oikeastaan kiinnostaa. Joka tapauksessa, olen siis harrastanut ratsastusta sekä heppakerhoa, uintia, erilaisia jumppia, liikuntaleikkikoulua, musiikkileikkikoulua, pianonsoittoa, pesäpalloa, showtanssia, tankotanssia sekä showjazzia. On erittäin todennäköistä, että listalta puuttuu vielä joku harrastus.

2. Minulla on luonnonkiharat, mutta ei ole kyllä aina ollut. En oikein tiedä missä vaiheessa nämä tulivat, mutta jossain vaiheessa yläastetta kai. Tässä vertailun vuoksi kaksi kuvaa, toinen on yläasteajoilta ja toinen on tämän vuoden puolelta. Tosin nykyäänkin riippuu aivan päivästä, millaiset kiharat minulla on. Kiharat minulla joka tapauksessa on joka päivä, muodossa tai toisessa.

3. Tätä kirjoittaessani taustalla soi Pitbull - Wild Wild Love ft. G.R.L. Bongasin vasta tämän piisin Spotifyn top-listoilta ja nyt olen kuunnellut tätä lähes taukoamatta jonkin aikaan. Katsotaan milloin kyllästyn tähän..

4. Monet luulevat, että olen erittäin lapsirakas ja haluaisin päiväkotiin töihin. Monet ovat kuitenkin väärässä. Olin neljä päivää havainnoinnissa päiväkodissa ja se oli aivan tarpeeksi. Pidän lapsista pienissä määrissä, mutta sitten kun niitä on kaksikymmentä kappaletta kiljumassa ja huutamassa, niin ei.. Se ei ole minun mielestä mitenkään söpöä tai ihanaa.

5. Olen sellainen ihminen, joka pitää turhan usein periaatteistaan kiinni. Aivan tyhmissäkin asioissa saatan pitää periaatteistani kiinni. Esimerkkinä tämä mikä tapahtui ihan vasta: kukaan muu meidän perheestä ei halunnut käydä koiran kanssa lenkillä, sitten kun minulle ehdotettiin asiaa, en voinut käydä ihan vain sen takia, koska itse olin käynyt muutaman kerran peräkkäin ja oli jo jonkun toisen vuoro. Minua oikeastaan houkutti aurinkoinen keväinen ilma ja koiran kanssa lenkille lähteminen, mutta en vaan voinut lähteä lenkille tuon typerän periaatteeni takia.



6. Tämän varmaan monet jo tiesivätkin, mutta olen absolutisti. Minulla ei varsinaisesti ole mitään syytä - ei terveydellistä eikä vakaumuksellista. Minua ei vain huvita juoda. Jos joskus huvittaa, niin saatan sitten juoda, mutta tähän mennessä ei ole kertaakaan tehnyt mieli. Jos menemme esimerkiksi baariin, olen mielelläni kuskina. Sitä paitsi olen nähnyt kaverini monet kerrat erittäin huonossa kunnossa illan päätteeksi, eikä se vaikuta mitenkään houkuttelevalta. Osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin!

7. Olen ollut "mallina", tosin koen sanan "malli" erittäin harhaanjohtavaksi. Olimme kavereitteni kanssa Maltalla kielikurssien järjestäjän valokuvauksissa, kun meitä sinne pyydettiin. Meidän lisäksi kuvaksissa oli kaksi italialaista poikaa. Kokemus oli mieleenpainuva ja mahtava, vaikka aluksi epäröimme menemmekö kuvauksiin ollenkaan. Harvoinpa sitä tuommoisia tilanteita tällaiselle tavalliselle tallaajalle tulee eteen! Alla yksi näytekappale siitä, mitä meistä sinä päivänä saatiin ikuistettua. (En tiedä minkälaiset oikeudet omistan alla olevan valokuvan käyttämiseen, mutta julkaisen sen täällä siltikin..)

8. Olen hirveä stressaaja. Stressaan ja murehdin välillä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Toisinaan taas ne asiat, joista pitäisi stressata, eivät saa minua stressaamaan juuri ollenkaan (esimerkiksi jotkut koulujutut).



9. Voin sanoa, että olen ollut One directionin kanssa samassa kuvaruudussa! Meidän keikalla silloin kuvattiin One directionin "This is us" -elokuva ja yhdestä kohdasta bongasin itseni ja kaverini. Hurjaa, ollaan nyt kunnon julkkiksia. Tiedän, että kukaan muu ei tule minua tunnistamaan kohdasta, koska eivät osaa etsiä minua, mutta kyllä minä itse itseni sieltä bongasin. Tämänkin asian minusta tosin taitaa tietää jo muutama..

10. Vaikka olenkin tyytyväinen tähän hetkeen, palaisin mielelläni ajassa pari vuotta taaksepäin. Eläisin mielelläni esimerkiksi lukioaikani uudelleen. Lukio oli mahtavaa aikaa, vaikka sitä ei aina silloin osannut arvostaa. Kaikki kaverit asuivat vielä lähellä, heitä oli helppo nähdä silloin kun halusi. Nykyisin kaverit asuvat ympäri Suomea ja nähdään hyvällä tuurilla silloin, kun satutaan olemaan samaan aikaan kotipaikkakunnalla. Lisäksi lukioaikana ei ollut vielä kaikkea vastuuta mitä nykyään on. Ei minun silloin pitänyt muistaa, että 5. päivä on aina vuokrapäivä.

Kuva on vähintäänkin yhtä tärähtänyt kuin minä. Kuvauspaikka löytyy Rodokselta ja kuvan ottamisestakin on jo aikaa se kolme vuotta.

Siinäpä ne oli. Tuskin mikään tuli hirveänä yllätyksenä kenellekään, vai tuliko? :D En ole nyt vähään aikaan kirjoittanut kunnon kuulumispostausta (vappupostauksen lisäksi), mutta lupaan kirjoitella sen lähiaikoina.

Ammattikorkeakoulu vs. Yliopisto

Ajattelin tulla kirjoittamaan tänne sellaisesta asiasta, joka minua on oikeastaan häirinnyt koko opiskelujeni ajan. Sanon jo etukäteen, että tarkoitukseni ei ole loukata ketään tai ylistää ketään. Kerron vain oman mielipiteeni ja kantani asiaan.

Ei ole mikään uusi juttu, että käydään keskustelua siitä, kumpi on parempi; lukio vai ammattikoulu. Lukiolaiset eivät osaa tehdä mitään käytännössä, ovat vain kirjaviisaita eikä sillä pitkälle pötkitä. Ammattikoululaiset ovat yleissivistymättömiä eivätkä tajua maailman menosta mitään. Nyt vanhempana törmää jälleen samankaltaiseen vastakkainasetteluun - kumpi on parempi, yliopisto vai ammattikorkeakoulu. Yliopisto on niin akateeminen ja hieno paikka, josta valmistuu ihmisiä korkeatasoisiin tehtäviin hienoilla nimikkeillä. Ammattikorkeakoulu on lasten leikkiä - miksi se edes luetaan korkeakouluksi!

Itse ajattelin joskus lukiossa, että haluan yliopistoon. En pitänyt ammattikorkeakoulua edes vaihtoehtona: liian käytännöllistä minun makuuni. Kuitenkin lukion käytyäni löysin itseni jo seuraavana syksynä ammattikorkeakoulun auditoriosta kuuntelemassa alottaville suunnattua infoa - mitenkäs tässä näin kävi! Monet lukioaikaiset kaverini jatkoivat yliopistoon ja tunsin itseni erittäin säälittäväksi heihin verrattuna. Lisäksi tunsin aina heidän kanssa ollessani jatkuvaa alemmuuskompleksia. Heidän puheestaan kyllä välittyy erittäin selvästi se, kuinka paljon he arvostavat yliopistoa, ja ammattikorkeakoulu on vähän huonompien ihmisten juttu. Mielessäni on myös pyörinyt paljon sellaiset asiat, että minun lukiopapereillani voisi kyllä päästä yliopistoon. Olenko nyt siis tuottanut suuren pettymyksen, sillä meninkin ammattikorkeakouluun yliopiston sijaan?

Voin sanoa, että kyllä ammattikorkeakoulukin vaatii paljon työtä. Toki se on alakohtaista, mutta niin se on myös yliopiston kohdalla. Joulun jälkeinen aika on ollut yhtä esseiden kirjoittamista ja ryhmätöiden palauttamista. Kauhea kiire koko ajan. Varsinkin ennen harjoittelua ryhmätöiden tekoon ei meinannut löytyä aikaa, sillä koulupäivät olivat kahdeksasta neljään ja jokaisen työn teki eri ihmisten kanssa. Niin ja missä välissä sitten ne itsenäisesti tehtävät työt kerkeää kirjoittaa. Totta kai yliopistossa on varmasti yhtä tiukka aikataulu ja kauhea kiire, mutta halusin vain kertoa, että niin on myös ammattikorkeakoulussa. Emme me leiki tunneilla ja käy läpi itsestään selviä asioita, kyllä me oikeasti jotain opiskelemmekin. 

Viimeksi eilen juttelin kavereideni kanssa, jotka ovat kaikki yliopistossa. He sanoivat, että välillä tuntuu siltä, että heille tuputetaan ihan liikaa sitä, että "te olette nyt niitä akateemisesti koulutettuja". Hmm, akateeminen, onpas hieno termi! Mitäköhän sivistyssanakirja sanoo siitä?

akateeminen

1. korkeakoulun, yliopiston, yliopistollinen. esim. Akateeminen oppiarvo. Akateeminen kansalainen. Akateeminen neljännes, (arkikieltä) vartti yliopiston luentojen (ja myös muiden tilaisuuksien) alkamisesta neljännestuntia ilmoitettua myöhemmin.
2. kaavoihin kangistunut, kaavamainen, sovinnainen
3. pelkästään teoreettinen, käytännön elämälle vieras. esim. Akateeminen arvokkuus ja kankeus. Puhtaasti akateeminen ongelma.

Ymmärrän kyllä, mitä kaverini tarkoittavat akateemisella ja mitä sillä tarkoitetaan yliopistoissa. Akateemiseen sisältyy usein positiivinen konnotaatio - "Ai olet akateemisesti koulutettu? Vau!", ja sen negatiiviset puolet jäävät usein positiivisten varjoon. Esimerkiksi sivistyssanakirjassa sana määritellään myös "käytännön elämälle vieraaksi". Kaverini, joka opiskelee yliopistossa varhaiskasvatusta, kertoi, että heidän luokallaan kaikki eivät osaa vaihtaa edes vaippaa, eikä heille koulussa opeteta miten se vaihdetaan. Lisäksi, jos harjoittelussa ei tule vastaan vaipanvaihtotilanteita, voi mennä sormi suuhun työelämässä, kun sellainen tulee. Olen ehkä ilkeä, mutta jos joskus päädyn päiväkotiin töihin (toivottavasti en koskaan), nauran jos siellä on kasvatustieteiden maisteri varhaiskasvatuksen puolelta töissä, joka ei osaa vaihtaa vaippaa.

En sano, että ammattikorkeakoulu olisi mitenkään parempi, ei todellakaan. Ei sieltä valmistu samoihin tehtäviin kuin yliopistosta. Normaali amk-tutkinto vastaa yliopiston kandidaatin tutkintoa. Harva jatkaa enää yamkin puolelle, joka vastaisi maisterin tutkintoa. Tosin, harva arvostaa näitä kahta tutkintoa yhtä paljon. En ole perehtynyt yamkiin tai maisterin tutkintoihin, mutta veikkaisin kuitenkin, että maisterin tutkinto on selvästi laajempi.

Edelleenkin sanon, että kaikki on alakohtaista. Totta kai arvostan yliopistotutkintoa erittäin paljon ja on todella tärkeää, että niitä on olemassa. En olisi tässä, jos yliopistosta valmistuneet opettajat eivät olisi minua opettaneet, tai jos yliopistosta valmistuneet lääkärit eivät olisi minua auttaneet. Mutta arvostan myös ammattikorkeakoulun tutkintoja. Yliopistossa opiskelevat arvostavat omaa koulutustaan paljon enemmän, kuin mitä ammattikorkeakoululaiset omaansa. Ammattikorkeakoululaisille on uskoteltu, että eivät he mitään korkeasti koulutettuja oikeasti ole. Ehkäpä ammattikorkeakoululle saataisiin enemmän arvostusta sillä, että ensin siellä opiskelevat arvostaisivat sitä enemmän.

En usko, että Suomi pärjäisi ilman ammattikoululaisia, yliopistolaisia, lukiolaisia tai ammattikorkeakoululaisia. Jokainen koulu on tärkeä ja jokaisesta valmistuneita tarvitaan. Ei se yhteiskunta toimi niin, että meillä ei olisi sairaanhoitajia, lääkäreitä tai lähihoitajia. Eikä se toimi niinkään, että kaikki vain olisivat maistereita.

Ajattelin itse aiemmin, että olen "vain ammattikorkeakoulussa". Nykyään minulle on ihan sama olenko "vain" ammattikorkeakoulussa muiden mielestä, koska olen kuitenkin itse ymmärtänyt esimerkiksi harjoitteluni myötä, kuinka tärkeää alaa opiskelen.

Tarkoitukseni ei ollut provosoida ketään (ainakaan kovinkaan paljoa). Lisäksi haluan tehdä erittäin selväksi, että arvostan kaikkia koulutuksia lukiosta amikseen ja ammattikorkeasta yliopistoon. Yliopistoystäväiseni jotka tämän luette, älkää ottako nokkiinne, ei tää yhteiskunta ilman teitäkään pyörisi! Ja onhan ne maisterin paperit ihan hieno juttu. :)

"Shake off the weight of the world from your shoulders"

Hui, nyt kyllä vierähti postauksien välillä enemmän aikaa kuin oli tarkoitus! Kuluneeseen viikkoon on kuulunut niin paljon häslinkiä ja kiirehtimistä, mutta niistä on nyt onneksi selvitty. Tässä välissä todettakoon, että en saa siirrettyä kännykän kuvia koneelle jostain mysteerisestä syystä. Saatte siis tyytyä näihin vapunaattona järkkärillä otettuihin kuviin.

Viime viikon lauantaina kävin Jonnan ja Empun kanssa kaupungilla shoppailemassa ja syömässä. Hirvittää ajatella paljonko sillä reissulla meni rahaa, ja tiliä en uskaltanutkaan mennä muutamaan päivään katsomaan. Kävimme myös syömässä salaattibaarissa ja voi että oli hyvää! Ensin olin vähän epäluuloinen, että voiko muka joku salaatti poistaa minun nälkäni, mutta kyllä vaan pystyi.

Kouluviikko meni häseltäessä. Kehityspsykologian tehtävän deadline kiiruhti hurjaa vauhtia vastaan, ja meille tuli tosiaankin kiire. Luulimme jo, että tehtävämme oli hyvällä mallilla, mutta sitten tajusimme lukea tehtävän ohjeet - ja taas oli melkein tyhjä paperi nokan edessä! Kuitenkin saimme palautettua työn ajoissa. Arvosanaa en välttämättä halua tietää..

Keskiviikkona tulin taas kotoisiin maisemiin vappua viettämään. Riina tuli Etelä-Suomesta myös tänne Oulun seudulle pitkästä aikaa. Oltiin viimeksi nähty puolitoista vuotta sitten, joka oli aivan liikaa. Onneksi nyt tulee vain päälle kuukauden tauko näkemisessä! 

Vietimme vapun kavereiden kanssa kaupungilla. Näimme vaikka ketä kavereita sekä yläasteaikaisia vanhoja tuttuja! Aluksi olimme torilla ja sitten lähdimme etsimään baaria, jonne menisimme. Jokaiseen baariin tuntui olevan vähintäänkin kilometrien pituiset jonot, joten laajensimme baarin etsinnän skaalaa - nyt etsimme baaria, jossa ei tarvinnut olla tanssilattiaa. Sellaisen löysimme (eikä sinne ollut jonoa ollenkaan!) ja pääsimme vihdoinkin kylmyydeltä suojaan. Myöhemmin illalla menimme vielä torille, jossa jotkut ottivat vielä illan viimeisimmät juomat. Tämän jälkeen kaikki lähdimme unten maille. Koleasta säästä huolimatta vappu oli oikein hauska ja onnistunut!

Tämä päivä on mennyt löhötessä ja oppimispäiväkirjaa kirjoittaessa. Tai no, ainakin yritin kirjoittaa. Asiaa olisi aivan mahdottoman paljon, mutta koska oppimispäiväkirjan pitää olla vain 4-6 sivua, täytyy suurin osa asiasta rajata pois. Deadline olisi maanantaina, joten eihän tässä vielä mitään kiirettä ole!

Enää yksi kuukausi kesään! Ihanaa toukokuun alkua kaikille! ♥