Aurinkoisesta säästä on kyllä tullut nautittua. Torstaina kävimme kaverini kanssa kävelyllä Kemissä merenrannassa. Vaikka kuinka olenkin Kemiä vastaan, olen sitä mieltä, että meri on lähes aina kaunista katseltavaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja jäät olivat jo sulaneet mereltä, joten olihan se hienon näköistä. Kävelylenkin päätteeksi menimme keskustan kautta kämpille. Keskustassa sattui olemaan pääministerimme Jyrki Katainen ja pari muuta kokoomuslaista kampanjoimassa. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että päädyimme kaverini kanssa pääministerin kainaloon siksi aikaa, että yksi kokkari sai ikuistettua hetken. Kuvia en kuitenkaan laita tänne, mikään niistä ei ollut kovin laadukas. (Miettiin kyllä hetken, että haluanko kuvaan mukaan ollenkaan, sillä en itse ole kokoomuslainen. Ajattelin loppujen lopuksi, että kyllähän sitä pääministerin kanssa pitää saada kuva!)
Muutenkin kävelyreissut jossain muualla kuin keskustan hälinässä, ovat mielestäni rauhoittavia. Parasta on, kun saa mennä jonnekin luonnon keskelle kävelylle vain koira ja ajatukset seuranani. Viimeksi tänään kävin koiran kanssa lenkillä ja kiipesimme hieman korkeamman mäen (vai miksikä sitä haluaakaan kutsua) päälle, josta näkee toiselle puolelle kotikuntaani. Siellä istuessa tuli rauhallinen olo. Rauhallisen olon pilasi vain loppujen lopuksi koirani, joka tahtoi jatkaa lenkkeilyä. Se ei ilmeisesti tajunnut, mitä hienoa siellä norkoilussa oli.
Iskä oli ostanut meille frisbeegolf-juttuja, joten kokeilin tuota lajia tänään sitten ensimmäistä kertaa. Tykkäsin tosi paljon ja taisinkin sitä pelailla pihalla noin puolitoista tuntia. Ensin iskä sai nöyryyttää minut pelaamalla kanssani ja sitten siskon kanssa mokailtiin kilpaa. Tuo on juuri sellaista tekemistä, mitä voi tehdä kesäisin esimerkiksi kavereitten kanssa - ei liian totista, etteikö voisi jutella ja pitää hauskaa samalla. Lisäksi pelatessa tulee oltua ulkona, mikä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin sisällä nyhjääminen.
Ulkoilun lisäksi olen yrittänyt lukea maanantaina olevaan tenttiin, mutta ilmeisesti nukahdin jossain gerontologisen sosiaalipalvelutyön kohdalla. No, jospa sitä huomenna sitten! Vaikka huomenna kyllä tuleekin Suomi-peli.. Loppuun vielä tämmöinen piisi, joka on soinut minulla nonstoppina jo muutaman päivän (piisi ei liity oikeastaan mitenkään postauksen aiheeseen, mutta mitäpäs siitä!).

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti