Ajatuksia vain

Kesäloma on alkanut kiireisissä merkeissä. Kerkesin juuri ja juuri hengähtää viikonloppuna, ja sen jälkeen kesäloma onkin tuntunut täysin vieraalta sanalta. Aloitin maanantaina kesätyöt kassalla ja tuntuu kuin olisin palannut takaisin koulunpenkille – hirveästi informaatiota tulossa joka puolelta ja hurjan paljon asioita opeteltavana. Olen aina ajatellut, että ei se kassatyö nyt niin vaikeata voi olla, kunhan vaan piippaa tavarat jonkun hökötyksen läpi ja lopuksi sanoo summan. Eipä se ihan niin helppoa ollutkaan! Kassatyössä on vähintäänkin yhtä paljon poikkeuksia, poikkeuksen poikkeuksia ja epäsäännöllisyyksiä kuin englannin kieliopissa. Ja englanti ei ole koskaan ollut vahvuuteni. No, eiköhän se tästä pikkuhiljaa! Tänään olin ensimmäisen kerran lähes koko päivän kassalla ja pärjäsin ihan hyvin. Sormi meni ainoastaan suuhun silloin, kun tuli joku poikkeustilanne. Onneksi tilanteista selvittiin pyytämällä apua!

Kassatyö on oikeastaan saanut minut miettimään myös sellaisia asioita, joita en olisi uskonut pohtivani. Kassalla ollessani monet iäkkäämmät ihmiset ovat tulleet juttelemaan niitä näitä tai maksaneet ostoksiaan selvästi normaalia kauemmin – samalla selittäen kuulumisiaan minulle. Meille on koulussa jauhettu paljon sitä karua tosiasiaa, että moni ikääntynyt elää yksinäisyydessä. Kontakti kassatyöntekijän kanssa saattaa olla hyvinkin ikäihmisen ainut kontakti kehenkään koko päivän aikana. En osaisi kuvitellakaan miltä minusta tuntuisi, jos en saisi kertoa kuulumisiani tai jutella kenellekään päivän aikana. Sekin tuntuisi varmasti pahalta, jos kassatyöntekijä olisi ainut kontaktini kehenkään koko päivän aikana.

Vaikka puhunkin nyt kassatyöntekijöistä, tätä voi soveltaa periaatteessa kehen tahansa. Kuka tahansa voi avata iäkkäämmälle ihmiselle oven ja sanoa muutaman ystävällisen sanan. Kun ikääntynyt istuu viereesi bussissa ja alkaa jutella, vastaa hänelle, äläkä näytä hapanta naamaa. Bussimatka ei kuitenkaan kestä ikuisuutta, mutta se, minkä ilon tuotat ikäihmiselle, voi pelastaa tämän koko päivän. Kun ikäihminen pysäyttää sinut keskellä katua ja kysyy neuvoa, voi neuvon saamisen sijaan taustalla olla ihan vain juttuseuran kaipuu. Mieti sitä harmittavaa tosiasiaa, että saatat olla ikäihmisen ainut kontakti koko päivänä. Sinulle juttelutuokio ei välttämättä merkkaa niin paljon, mutta mieti, kuinka paljon se merkkaa keskustelun toiselle osapuolelle.

Tuosta asiasta voisin jauhaa monen kappaleen verran, mutta jätetäänpä tämä nyt tähän, sillä tämä saattoi vaikuttaa täysin turhalta lässytykseltä. Nauttikaahan kevään viimeisistä päivistä, sillä kesä alkaa virallisesti ihan pian! :) Minä viettelen huomenna vapaapäivää viimeisen koulutehtävän parissa sekä luen ikärajapassitestiä varten, kuulostaa varsin herkulliselta!

The Little Boy and the Old Man

Said the little boy, "Sometimes I drop my spoon."
Said the old man, "I do that too."
The little boy whispered, "I wet my pants."
"I do that too," laughed the little old man.
Said the little boy, "I often cry."
The old man nodded, "So do I."
"But worst of all," said the boy, "it seems
Grown-ups don't pay attention to me."
And he felt the warmth of a wrinkled old hand.
"I know what you mean," said the little old man.

- Shel Silverstein