For the night and a dream and those moments you'll never get back again

Aiemmin tällä viikolla kävin siis Hennan, Iidan ja Nooran kanssa mökkeilemässä Iidan mökillä. Jos joku väittää, että Suomen luonto ei ole kaunista, hänen on pakko olla ruotsalainen. Tai joku muu, joka ihan periaatteesta ei tykkää Suomesta. Ilta-auringon laskiessa merelle, näkymät olivat aivan upeat. Vaikka kuinka koitinkin räpsiä kuvia, en usko, että yksikään niistä antaa todellista kuvaa siitä, millainen kaunis näky lepuutti silmiämme sillä hetkellä.

Mökkeillessä katselimme pari elokuvaa (Frozen ja Rock Of Ages), teimme (ja mikä tärkeintä: söimme) herkullista pitsaa, saunoimme ja uimme. Lisäksi pelasimme Huojuvaa tornia sekä Trivial Pursuitia. Minulla ja Hennalla oli kova näyttämisen halu viimeksi mainitussa pelissä; halusimme olla joukkue, sillä halusimme todistaa, että nuorempina olemme enemmän ajantasalla asioista. Mitenkäs siinä sitten kävikään.. No, mitään rökäletappiota emme kokeneet, sillä hävisimme vain yhdellä palalla meidän vanhuksille! Vitsin urheilu ja vapaa-aika.. Eikä se voitto ole tärkeintä! Pidimme huolen siitä, että meillä todellakin oli hauskaa pelatessa. Välillä nauroimme joillekin aivan typerille ja vähemmän typerille jutuille, ja todella monesti nauruhepulit liittyivät meidän mielikuvituksellisiin vastauksiin.

Kävimme Nooran kanssa myös kello kolmelta yöuinnilla ja tästä asiasta olen erittäin ylpeä! Vai lasketaanko sitä yöuinniksi, jos ui aamun ensimmäisten auringonsäteiden kanssa samaan aikaan meressä? Näkymät uidessa oli suorastaan taianomaiset. Taivas oli vaaleanpunaisena ja heijasti kaunista väriään myös mereen. Meren yllä leijaili sumuhuntu, joka oli ihan meidänkin ympärillä. Ei sitä näkymää voi selittää näin! Kauempaa rannasta otetut kuvatkaan eivät kerro koko totuutta. Kuinka rakastankaan Suomen luontoa! Yöuinti oli ehdottomasti sen parin itikanpureman arvoinen.

Kaiken kaikkiaan mökkeily meni aivan nappiin! Edes minä kuskina en onnistunut töppäilemään matkoilla. En sinänsä pidä ajamisesta, jos en tunne seutua hyvin, mutta nyt minulla olikin hyvät ja luotettavat navigaattorit mukana, niin eksymisiltä vältyttiin. Harmi vain, että reissu jäi vain yhden yön mittaiseksi! Ensi kertaa odotellessa..

Olen unohtanut tiedottaa täällä, että työsopimustani jatkettiin, jee! Olen siis kassaneitinä syyskuun puoleenväliin asti, sillä pystyn ottamaan ilta- sekä viikonlopputöitä harjoittelun ohella (suoritan harjoittelun kotipaikkakunnallani). Aika mahtavaa. :)

Serene

Mökkihöperö täällä hei! Nyt on sitten mökkeilyt mökkeilty ja paluu normaaliin arkeen koittaa taas. Rakastan mökkeilyä. Mökkeillessä saa rauhoittua aivan täysin, unohtaa stressaavat asiat, nauttia luonnonrauhasta sekä ulkoilusta - unohtamatta herkullisia grilliruokia, jotka ainakin itse liitän vahvasti mökkeilyyn. Tässä postauksessa palaan ajassa viime viikonloppuun (plus maanantaihin), jolloin perheeni kanssa suuntasimme mökkireissumme Savvoon.

Mökkimme ei sinänsä ollut perinteinen mökki - ulkohuussista ei tietoakaan ja saunakin sisällä. Mökkimme oli oikeastaan todella moderni ja siinä kyllä pystyisi aivan helposti asumaankin. Ja jos minulta kysytään, niin olisin voinut ehdottomasti olla siellä kauemminkin! Työvuorot olivatkin sitten asian kanssa toista mieltä. Säät onneksi suosi meitä koko reissun ajan, vaikka ensin sääennusteet pelottelivat meitä ukkosilla sun muilla mukavilla. Todellisuudessa aurinkoa riitti jokaiselle päivälle, eikä ukkosesta tarvinnut murehtia ollenkaan.

Viikonloppu meni joutuisasti. Uiskentelimme järvessä (heitin talviturkkini, jee! Vesi ei ollut edes kylmää!), pelasimme frisbeegolfia sekä kävimme soutelemassa. Söimme hyvin, pelasimme korteilla erilaisia pelejä, tietovisailimme, ja paahdoimme vaahtokarkkeja nuotiolla. Lueskelin kirjaa kauniista maisemista nauttien ja hajotin aurinkolasini istumalla niiden päälle. Mutta ennen kaikkea, parasta oli viettää aikaa perheen kesken.

Mökkireissu vahvisti vielä enemmän fiilistäni siitä, että ei se Facebook niin välttämätön ole. Olen poistanut Facebookin kännykästäni noin kolme kuukautta sitten, ja koska en ottanut läppäriäni mukaan mökille, en myöskään käynyt kolmeen päivään Facebookissa. Enkä oikeastaan kaivannu Facebookia kertaakaan (vaikka Facebook kovasti laittelikin minulle sähköpostiviestiä ja ihmetteli, että missä olen ollut, kun en ole vähään aikaan kirjautunut sisään). Sitten kun siellä naamakirjassa sattui käymään mökkireissun jälkeen, tuli taas kamala tulva uutisia ja kaikkea muuta mahdollista. Mielestäni on joskus ihan hyvä irrottautua Facebookista (ja miksei muustakin sosiaalisesta mediasta) joksikin aikaa, se on aivan oikeasti hyväksi. Miksi pitäisi tietää koko ajan mitä muut ihmiset tekee? Pitää muistaa elää somen ulkopuolellakin!

Reissu oli aivan ihana ja niin rentouttava! Rakastan luonnonläheisyyttä ja rauhallisuutta niin paljon, joten mökkeily on kuin minua varten tehty. Maanantaina kotiuduttuamme vaihdoin heti takaisin arkeen iltavuoron merkeissä. Tiistaina sitten lähdinkin kaveriporukalla mökkeilemään yhdeksi päiväksi, mutta siitä reissusta kerron sitten enemmän toisessa postauksessa. :)

Let me introduce you: my favourite idiots

Osaan olla todellinen fangirl tarvittaessa. Kuten varmasti blogistani on käynyt selväksi, minulla on kaksi lempparibändiä ylitse muiden: One Direction ja 5 Seconds Of Summer. Koska tänään minulla on vapaapäivä ja luppoaikaa löytyy, päätin tehdä teille postauksen, jossa kerron miksi pidän 5 Seconds Of Summerista (jos et jostain syystä pidä fangirlauksesta tai kyseisestä bändistä, tai aihe ei muuten vain kiinnosta, lopeta lukeminen tähän. Sinua on varoitettu!). Noista kahdesta bändistä otin aiheeksi 5 Seconds Of Summerin siksi, koska se on tällä hetkellä minulle ajankohtaisempi: sain tänään heidän ensimmäisen albuminsa, jee! Ehkä myöhemmin esittelen teille, miksi suhteeni One Directionin kanssa on kestänyt jo yli kaksi ja puoli vuotta..

5Sos on australialainen bändi, joka muodostuu neljästä henkilöstä: Ashton Irwin (rummut), Michael Clifford (kitara, laulu), Luke Hemmings (laulu, kitara) ja Calum Hood (basso, laulu). Alunperin kiinnostuin 5 Seconds Of Summerista noin puolitoista vuotta sitten, kun kuulin, että he tulevat meidän One Directionin keikan lämppäreiksi. Kuuntelin ne muutamat piisit, mitä he olivat siinä vaiheessa julkaisseet ja tykkäsin kyllä! Heartbreak girlista tuli silloin lempparini ja sitä taisin kuunnella putkeen turhan monta kertaa (hui, katsoin tuon videon pitkästä aikaa, voi kuinka pieniä pojat olivat!). Keikan jälkeen kuuntelin vielä enemmän heidän piisejänsä, jopa niitä joista oli vasta live-versiot. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ollut niin suuri fani kuin nyt olen.

Tämän vuoden alussa innostuin bändistä vielä enemmän, ja sekin edesauttoi asiaa, että he julkaisivat lisää kappaleita. She looks so perfect soi kevään ajan minulla nonstoppina Beside youn, Disconnectedin sekä Unpredictablen lisäksi. Poikien hauskat videot, typerät jutut ja Ashtonin aito ja iloinen nauru tempaisivat minut mukaansa. Unohtamatta tietenkään loistavia kappaleita, joiden sanoitukset liippaavat läheltä omaa elämääni - ovathan pojat samaa ikäluokkaa kanssani. Kesän alussa näinkin heidät jo toistamiseen livenä, sillä he olivat jälleen kerran One Directionin lämppäreinä Lontoon keikalla. (Yllä oleva kuva on siis tämän kesän keikalta, ei vuosi sitten olleelta keikalta.)

Pojat ovat saaneet kuuluisuutta ja haalineet uusia faneja kuluneen kevään/kesän aikana. Kiitos siitä ainakin osittain kuuluu heidän läpimurtosinkulleen sekä kesäkuun lopulla julkaistulle debyyttialbumille. Kuuluisuudesta huolimatta pojat ovat pitäneet jalat tiukasti maanpinnalla ja säilyneet höpsöinä omina itsenään, tämä on yksi monista syistä miksi pidän heistä erittäin paljon. Lisäksi he jaksavat piristää fanejaan idiooteilla ja hauskoilla videoilla, sekä piristävillä ja kannustavilla twiiteillä. Rutkasti kunniaa annan heille myös siitä, että ovat itse piisien teossa mukana. Heidän uudelta levyltään löytyy yksi ainoa kappale, jonka tekemisessä he eivät ole olleet mukana millään tavalla. Oikeastaan sitä, miksi "fanitan" (en pidä tuosta sanasta, mutta käytetään sitä nyt kumminkin) heitä, on todella vaikea selittää. Nämä jutut pitää itse nähdä, kokea ja kuulla, että ne voi ymmärtää. Kaikki ne, joilla on joskus ollu lempparibändi (tarkoitan nyt sellaista lempparibändiä, josta tietää muutakin kuin laulujen sanat ja levyjen nimet. Sellaista, josta tietää jäsenten nimet, syntymäpäivät ja taustat. Bändi, jonka inside-vitsit ymmärrät ja jonka historian tiedät) saattavat ymmärtää mistä puhun.

Jostain syystä fanittamisesta on tehty noloa, ainakin joidenkin mielestä. Vielä nolompaa on, jos fanitat jotain oman ikäistä tähteä. Ainakaan kovin monet minun ikäiset eivät kehtaa tuoda esille sitä, että pitävät esimerkiksi One Directionista, koska luulevat, että se on vain pienempien juttu. Kerron teille salaisuuden: se ei todellakaan ole vain pienempien juttu, tiedän todella monta ikäistäni One Directionin piilofania. Sitä paitsi, kaikki One Directionin jäsenet ovat minua vanhempia, eli he eivät edes ole mitään pieniä 15-vuotiaita poikia. Heistä kukaan ei ole enää virallisesti teini. 5 Seconds Of Summerista harva on vielä kuullut, joten jos kertoo jollekin pitävänsä kyseisestä bändistä, reaktio ei ainakaan vielä ole sama kuin One Directionista kertoessa. Joka tapauksessa, minusta siinä ei ole mitään noloa, että ihailee jotain oman ikäistä. On aivan normaalia, että on joku, jota pitää inspiroivana ja jonka tekoja ihailee. Joku joka toimii sinulle roolimallina ja jonka kappaleet ja videot piristävät päivääsi. Minä ainakin olen ylpeä idoleistani! He ovat ansainneet suosionsa ja menestyksensä, eivätkä todellakaan roiku lööppilehtien sivuilla typerien tekojensa takia.

Tähän loppuun vielä 5 Seconds Of Summerin hieman tuntemattomampi kappale, Voodoo doll.

Terveppä teille! t. Hupsolenpahoillaniviikontauosta

Blogihiljaiseloni vierähtikin pitemmäksi ajaksi mitä ajattelin, tosin eihän viikko kirjoittelematta ole vielä paha. Viiden päivän työputki vierähti ohi ja tänään viettelin vapaapäivää. Viisi päivää töissä ei olisi muuten paha, jos olisi muutakin kuin kassahommia (tosin perjantaina vuorooni kuului myös myymälän puolella touhuaminen ja siitä olen kiitollinen!), mutta kassahommissa tuppaa menemään hartiat ja selkä ihan jumiin. Eilen kahdeksan tunnin kassalla istumisen jälkeen äitini hieroi hartioitani, minkä lisäksi pidin niiden päällä kuumaa tyynyä ja laitoin Voltarenia. Onneksi tänään ei tuntunut enää kovin pahalta! Toistan hieman itseäni sanoessani tämän, mutta olen edelleenkin tyytyväinen kesätyöpaikkaani, enkä muita huonoja puolia kassatyöstä oikeastaan löydäkään. Ihanaa kohdata erilaisia ihmisiä pitkin päivää sekä auttaa ja palvella heitä. Plussana tulee, että oppii tikkarin enarin ulkoa! Siviilissä sillä ei tosin mitään muuta tee, kuin vain vaikuttaa pätevältä, kun luettelee pitkän numerolitanian ulkoa.

Tänään menimme Hennan ja Teijan kanssa pesäpalloilemaan. Hauskaa oli, vaikka minulta, ex-pesäpalloilijalta, ei oikeastaan lyöminen luistanut. Huteja tuli kieltämättä muutama liikaa. Mutta niinhän se menee, joinakin päivinä tuntuu ettei osu ollenkaan, ja joinakin päivinä osuu melkein jokaiseen! Epäonnistumisista huolimatta nautin pitkästä aikaa pesäpalloilusta! Harvat kaverit haluavat lähteä kanssani lyömään, joten on ihanaa, että pesäpallosta innostuvia kavereitakin vielä löytyy.

Pesäpalloilun jälkeen menimme meille. Päädyimme pelaamaan tyhmyyden ja yleissivistymättömyyden paljastavaa lautapeliä (aka Trivial Pursuit). Saimme kieltämättä hyvät naurut mainioiden vastauksiemme ansiosta!

Illemmalla menin sitten vielä mummolaan moikkaamaan mummua, ukkia sekä kummisetääni, joka oli tullut sinne lomiaan viettelemään. Oikein ihana vapaapäivä siis takana! Kuvasaldo jäi aivan säälittäväksi ja nekin harvat kuvat, mitkä tänään räpsin, tuntui olevan aivan sumeita ja epäonnistuneita. Sen takia tässä postauksessa on suhteellisen vähän kuvia. En tiedä milloin seuraavan kerran pääsen blogia kirjottelemaan, sillä lauantaista maanantaihin olen perheen kanssa mökkeilemässä, sitten käyn maanantaina iltavuorossa ja siitä sitten tiistaina suunnistan kavereiden kanssa mökkeilemään yhdeksi päiväksi. Eli jos en ennen mökkeilyjä kerkiä kirjoitella, voi tulla taas viikon tauko. Mutta sen näkee sitten! Ihanaa viikonjatkoa kaikille! :)

Here's to teenage memories

Kauan odotetut helteet ovat vihdoinkin täällä! Aluksi teki mieli valittaa - kassalla on kurjaa istua mustissa työhousuissa ja inhottavan kuumassa paidassa auringonsäteiden paistaessa kattoikkunasta suoraan minuun. Lisäksi kassan näytön näkeminen on oma haasteensa, siihen tarvitsisi jonkun varjostimen. Tuulettimet kassalla tulisivat myös tarpeen. Ei riitä, että työkavereilla sattuu olemaan kassalla tuulettimet; minäkin tahdon!

En kuitenkaan jaksa valittaa tuosta. Olen kiitollinen, että minulla edes on kesätöitä! Sitä paitsi, minullapa on tällä viikolla kolme päivää putkeen vapaata! Perjantaina takaisin töihin, josta alkaakin sitten useamman päivän työputki. Mutta se ei haittaa! Olen todellakin nauttinut helteisistä vapaapäivistäni. Olen loikoillut riippukeinussa ja selvittänyt Hercule Poirotin kanssa 16 vuotta vanhaa murhamysteeriä. Olen pelannut milloin kenenkin kanssa Skip-boa pihalla kesäisten kappaleiden soidessa taustalla. Olen aamulla ensitöikseni mennyt pihalle tekemään lihaskuntoa, vaikka lämpöasteet ovatkin jo olleet kolmissakymmenissä. Eräänä iltana lähdin töiden jälkeen pyörällä läheiselle mäelle kuvailemaan iltaisia maisemia! Kaverinani kaikessa mitä olen tehnyt pihalla, on ollut 50+ suojakertoimin varustettu aurinkorasva, joka ainakin tähän mennessä on ollut erittäin luotettava ystävä!

Tuolla on mun tuleva harjoittelupaikka!

Tuo vesitorni, joka tuossa jotenkuten näkyy, on toisella puolella kotikuntaani. Joko siis 
kotikuntani on pieni, tai mäeltä oli hyvät näköalat!

Tänään olin toipunut eilen illalla kokemastani järkytyksestä (en tiennytkään kuka oli murhaaja, vaikka olin siitä erittäin varma. Ovelaa Christieltä! Onneksi Poirot huomasi vedätyksen, muuten murhaajaa ei olisi saatu kiinni), joten vietin aikaa Hennan ja Teijan kanssa. Kävimme ensin ostamassa pikinik-evästä, joihin sisältyi mansikoita, mehua ja suklaata. Menimme niinkin kauas piknikille kuin meidän pihalle! Herkkujen syönnin lomassa pelasimme Skip-boa ja juttelimme kaikenlaista. Suklaafonduetakin teimme - laitoimme vain suklaat kippoon ja kippo meidän kanssa auringosta nauttimaan. Oli oikein hyvää!

 

Tämän jälkeen aloimme akrobatisoida (tai minun kohdalla "akrobatisoida", jos tuo nyt ensinnäkään on sana) sekä kävellä puujaloilla. Meillä on ollut jo vähintäänkin kymmenen vuotta kotona iskän tekemät puujalat ja vaikken olisikaan hetkeen niillä kävellyt, niin aina se taito jostain lihasmuistista löytyy! Riehuessamme ympäri pihaa, meitä alkoi lapsettaa entistä enemmän ja mikäpäs olisikaan parempi tapa purkaa kuumalla kelillä lapsetuskohtaukset kuin vesi-ilmapallot! Minä olin porukan ainut teini, joten vesi-ilmapallojen heittely oli minulta ihan ymmärrettävää. Henna ja Teija taasen ovat jättäneet teinivuodet taakseen, mutta sovimme, että minun seurassani hekin saavat taantua tasolleni. Tosin mielestäni kyllä leikki-ikä on koko ikä!

Huomisesta vapaapäivästä vielä nautiskelen ja sitten reippaana töihin! Ihanan aurinkoista viikon jatkoa kaikille! ♥ Nauttikaahan noista keleistä, sitä ei tiedä milloin ne loppuvat!

Blogihaaste

Kiitti Nellille tästä! :) <3


SÄÄNNÖT 

1. Postaa palkinto blogiisi.
2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa. 
3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi. 
4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi. 
5. Nimitä 11 bloggaajaa, joille haluat tämän palkinnon antaa. 
6. Ilmoita ehdokkaillesi,että olet nimennyt heidät. 


11 Faktaa minusta


1. Vihaan lääkärikäyntejä ja jostain syystä jännitän niitä aivan hirmuisesti. Kun taas hammaslääkärikäyntejä en jännitä ollenkaan, eikä minua yhtään haittaa käydä hammaslääkärissä.

2. Edelliseen faktaan liittyen; minulla on ollut hammasraudat melkein koko ala-asteen ajan, sekä yläasteella ja lukiossa. Vasta lukion kolmannella luokalla sain raudat pois. (Kiskot minulla oli vain muutaman vuoden, mutta yöraudat useamman vuoden)

3. Tällä hetkellä haaveammattini on äidinkielen opettaja. Kyllä, olen siis siihen nähden väärällä alalla. Mutta onneksi minulla on aikaa opiskella!

4. Vaaditaan todella paljon, että minut saa hermostumaan. Parhaimmatkin kaverini sanovat, etteivät osaa kuvitella minua suuttuneena naama punaisena huutamassa. Mutta silloin kun sitten teen niin (eli todella harvoin), kaikkien tulisi tietää, että olen erittäin tosissani.

5. Ensimmäinen elokuva, jolle koskaan itkin oli "The Last Song". Toisin sanoen taisin olla lukioiässä, kun ensimmäisen kerran itkin elokuvan takia. Sen jälkeen on sitten tullutkin itkettyä ihan tarpeeksi elokuville..

6. Elokuvista puheen ollen, tämän hetkinen lempparielokuvani on The Notebook (jos This Is Usia sun muita ei lasketa) ja kyseisessä elokuvassa oleva Ryan Gosling on ehdottomasti tämän hetken ykköseni näyttelijöistä.

7. Mieleni on tehnyt jo muutaman viikon ajan Rosson ruokaa. Kiitos Prisman mainokset, joita tuijottelen aina kassalta!

8. Minulla on aivan luokattoman huono kasvomuisti, ainakin toisinaan. Tutut kyllä muistan, mutta sitten esimerkiksi jotkut näyttelijät tai jotkut, jotka olen tavannut kerran, onkin sitten asia erikseen.. Jos joku pyytäisi esimerkiksi kuvailemaan sen ihmisen kasvoja, joka oli viimeksi kassa-asiakkaanani, en voisi vannoa osaavani. Toinen hyvä esimerkki huonosta kasvomuististani on se, kun pikkusiskoni kanssa katsottiin kaksi elokuvaa putkeen, ja siskoni totesi toisen elokuvan alussa, että "hei, tuohan oli siinä äskeisessä elokuvassa!". Minä totean vain että "aijjaa....". Tosin tuossa tilanteessa ei ollut kyse kenestäkään edellisen elokuvan päähenkilöistä.

9. Rakastan suklaata, ja tämän hetkinen lempparini on Milka-suklaa ja sen eri maut!

10. Olen horoskoopiltani Jousimies ja mitä olen lukenut Jousimiehistä, niin minun kohdallani menee kyllä aivan metsään. Tosin enpä kyllä muutenkaan näistä horoskooppijutuista perusta.

11. Olin viime yönä k20 baarissa, vaikka olen vasta 19. Hui, pahis minä! No ei, kiltti portsari päästi, koska kaikki muut seurueesta olivat vähintäänkin 20.

Nellin kysymykset

1. Mitä olet tehnyt tänään? 
- Menin aamupäivällä töihin (oli hirveää herätä, kenen idea oli mennä edellisenä iltana baariin.. Vaikken juokaan, niin ilta venähti ja väsytti kieltämättä hieman aamulla) ja kun illalla pääsin, kävin pikaisesti kotona syömässä, ja sen jälkeen suoraan keilaamaan kavereitten kanssa.

2. Millainen olo sinulla on juuri nyt?
- Tosi hyvä, vaikka väsyttääkin! Onnistunut päivä takanapäin. :)

3. Millaista unta näit viimeksi? 
- Muistan todella harvoin mitä unta olen nähnyt, mutta viimeisin jonka muistan, on toissayöltä. Ehkä. Taisin varata matkan Roomaan!

4. Mitä pelkäät?
- Hämähäkkejä! En osaa itsekään selittää järkevästi pelkoani, koska eihän Suomen hämähäkit ole millään tavalla vaarallisia.

5. Mistä luonteenpiirteistä pidät eniten itsessäsi? Missä taas olisi parantamisen varaa? 
- Apua nyt on vaikea. Vaikka osaankin joskus valittaa ja murehtia, niin yleisesti ottaen olen peruspositiivinen. Sen lasken ainakin hyväksi luonteenpiirteekseni! Parantamisen varaa olisi ainakin kiltteydessä. Joskus olen liian kiltti, enkä osaa sanoa ei. Tätä jotkut ihmiset osaavat käyttää myös hyväksi.

6. Onko sinulla jokin motto? Tai koskettaako jokin lausahdus sinua erityisesti? Mikä? 
- Eipä sinänsä ole mottoa! Kuitenkin monet lausahdukset ovat erittäin hyviä ja osuvia, esimerkkiä en kuitenkaan tähän hätään keksi. :D

7. Mistä haaveilet? 
- Onnellisesta elämästä. Toivon, että jonakin päivänä tietäisin, mitä haluan oikeasti tehdä isona työkseni, enkä jahkaile enää. Haluan myös matkustella paljon. Ehkä jonain päivänä myös haluan mennä naimisiin ja perustaa perheen, vaikken varsinaisesti lapsista tällä hetkellä pidäkään. Ehkäpä mieleni muuttuu vielä joskus lasten suhteen!

8. Millainen olisi unelma-asuntosi?
- Jossain rauhallisella paikalla, ei kaupungin keskustassa keskellä hälinää. Omakotitalo! Muuta en oikeastaan osaakaan sanoa.

9. Jos voittaisit lotossa, mihin käyttäisit rahat? 
- Jos kyseessä olisi isokin summa, en itse tarvitsisi todellakaan niitä kaikkia. Lahjoittaisin hyväntekeväisyyteen, auttaisin läheisiä jos he rahaa tarvitsevat. Laittaisin säästöön osan, ja osan käyttäisin itse esimerkiksi johonkin matkaan. En ole sellaista tyyppiä, joka varsinaisesti haaveilisi lottovoitosta!

10. Jos voisit matkustaa minne vain, minkä kohteen valitsisit? 
- Olen jo pitkään halunnut käydä Roomassa ja Vatikaanivaltiossa, mutta jos kerta ihan minne vaan voisin matkustaa niin.. Hmm. Uusi-Seelanti tai Australia voisi olla kivoja!

11. Mikä on parasta bloggaamisessa? 
- Saa purkaa ajatuksia tekstiksi, vaikkei se aina tunnu onnistuvankaan.

En edes tiedä 11 bloggaajaa, joten haastan vain yhden - Iitu oles hyvä! Muut tehköön jos huvittaa! :)


Kysymykset minulta

1. Mikä on ollut tähän mennessä tämän päivän paras asia?
2. Onko sinulla jotain outoja tapoja? Jos on, niin mitä?
3. Kaupunki- vai rantaloma? Perustelut mukaan!
4. Jos voisit olla ihan kuka tahansa muu yhden päivän ajan, kuka olisit ja miksi?
5. Mikä on sinun tämänhetkinen lempparibiisi?
6. Minkä romaanin olet lukenut viimeksi?
7. Millaista ajattelet elämäsi olevan viiden vuoden päästä?
8. Merkkaako sinulle musiikissa enemmän sanat vai melodia?
9. Minkä fiktiivisen hahmon haluaisit tavata oikeassa elämässä?
10. Tätä vuotta on kulunut vasta puolisen vuotta. Mitä mieltä olet kuluneesta puolesta vuodesta?
11. Mitkä asiat saavat sinut iloiseksi?

Kuukausi kännykällä kuvattuna

Pari vapaapäivää nyt vietettynä ja huomenna sitten taas reippaana töihin! Tässä kun oli sopivasti aikaa niin päätin väkerrellä teille kollaasit siitä, mitä olen kuluneen kuukauden aikana ikuistanut kännykän kameralla (kollaaseissa on tosin vain murto-osa niistä kuvista mitä kännykkäni muistikortilla on, kuvia kuluneen kuukauden aikana on tullut otettua paljon).

- Kesäkuu oli hyvä aloittaa YleX Pop -ilmaiskonsertilla Oulussa. Mentiin kavereitten kanssa sinne vasta illalla, joten näimme vain Anna Abreun ja JVG:n. Ja toki Pete Parkkosen, joka vieraili JVG:n ja hänen yhteispiisin aikana lavalla. Vaikka säässä ei oikeastaan ollut kehuttavaa (tämän kesän säissä tähän mennessä ei kyllä ole muutenkaan ollut mitään kehuttavaa..) niin fiilis oli hyvä ja seura oli mahtava!

- Minä hehkeänä töissä!

- Käytiin kesäkuun alussa Teijan ja Hennan kanssa Kemissä. Olihan tuo auringonlasku merenrannassa ihan nätti, vaikka Kemi olikin kyseessä!

- IT WAS LONDON, BABY.

- Koitin ottaa koiruuden kanssa selfietä. Karvapallero ei oikein hoksannut ideaa ja paras otos, mitä meistä sain, oli tämä jossa Axu on puoleksi pois kuvasta..

- Skip-bo! Pelasin harjoittelussa hirmusesti noilla korteilla ja nyt meille on vihdoinkin kotiin ostettu tuollaset, jee!

- Kavereitten kanssa vietettiin iltaa ja otettiin jotain aivan randomeja kuvia, tämä on lievimmästä päästä. Ja ei, tuo käsi ja peukku ei ole minun (ei hätää, käteni ei väänny ihan yliluonnollisiin asentoihin), vaan kaverini.

- Tämä kuva on oikeastaan samalta illalta kuin edellinen kuva, katsottiin jalkapalloa! Enkä muuten edes seuraa koskaan jalkapalloa.

- 5 Seconds Of Summerin albumi julkaistiin ja en ole melkeinpä muuta sen jälkeen kuunnellutkaan. Tälläkin hetkellä, kun kirjoitan tätä, taustalla soi 5 Seconds Of Summerin "Social Casualty".

- Käytiin viime viikonloppuna perheen kanssa Kemissä muuttamassa tavarani yksiöstä kaksioon. Huhhuh, nyt on kyllä kesän Kemi-kiintiö täynnä. Alkuperäinen suunnitelma oli, etten käy Kemissä kertaakaan koko kesän aikana, ja pelkästään yhden kuukauden aikana olen käynyt siellä kahdesti.. Nyt saa kyllä riittää!

- Töihin lähdössä. But first, let me take a selfie!

- Eilen illalla aloitin Agatha Christien dekkarin lukemista ja tänään lopetin sen. Tiedättekö sen fiiliksen, kun aloittaa kirjan ja sitten haluaa lukea sitä vain lisää ja lisää, kunnes on jo niin myöhä, että väsy iskee ja silmät alkavat painua kiinni? Ja aamulla heti, kun herää, menee aamupalalle ja lukee samalla sanomalehden sijasta kirjaa, joka on jäänyt niin kutkuttavaan kohtaan, että ei vain voi jättää kesken. Tämän kirjan kohdalla kävi juuri näin. Tosin niin on käynyt kaikkien muidenkin Agatha Christien kirjojen kohdalla, jotka olen lukenut.

- Tuossa yksi päivä, kun ei ollut tekemistä, menin makoilemaan trampoliinille ja kunhan vain oleskelin. Makoilin jo muutenkin sisällä sängylläni, koska oli tylsää, joten totesin, että mieluummin makoilen ulkona kuin sisällä. (Jep, saanen esitellä teille: Iran hurja elämä.) Varsinkin kun oli (kerrankin) hyvä keli.

- Sama kirja, josta aiemmin puhuin! Jos on yhtään taipuvaisuutta tykätä dekkareista, suosittelen. Kirjan nimi on siis "Roger Ackroydin murha".

Tämmöistä tällä kertaa. Huomenna siis töihin, josta suoraan kaverin synttäreitä juhlistamaan, jee! Tosin minun osaltani juhlat voivat jäädä lyhyiksi, sillä lauantaina pitää aamupäivällä olla reippaana töissä. Mutta ei se mitään, onneksi pidän kesätyöstäni!