Let me introduce you: my favourite idiots

Osaan olla todellinen fangirl tarvittaessa. Kuten varmasti blogistani on käynyt selväksi, minulla on kaksi lempparibändiä ylitse muiden: One Direction ja 5 Seconds Of Summer. Koska tänään minulla on vapaapäivä ja luppoaikaa löytyy, päätin tehdä teille postauksen, jossa kerron miksi pidän 5 Seconds Of Summerista (jos et jostain syystä pidä fangirlauksesta tai kyseisestä bändistä, tai aihe ei muuten vain kiinnosta, lopeta lukeminen tähän. Sinua on varoitettu!). Noista kahdesta bändistä otin aiheeksi 5 Seconds Of Summerin siksi, koska se on tällä hetkellä minulle ajankohtaisempi: sain tänään heidän ensimmäisen albuminsa, jee! Ehkä myöhemmin esittelen teille, miksi suhteeni One Directionin kanssa on kestänyt jo yli kaksi ja puoli vuotta..

5Sos on australialainen bändi, joka muodostuu neljästä henkilöstä: Ashton Irwin (rummut), Michael Clifford (kitara, laulu), Luke Hemmings (laulu, kitara) ja Calum Hood (basso, laulu). Alunperin kiinnostuin 5 Seconds Of Summerista noin puolitoista vuotta sitten, kun kuulin, että he tulevat meidän One Directionin keikan lämppäreiksi. Kuuntelin ne muutamat piisit, mitä he olivat siinä vaiheessa julkaisseet ja tykkäsin kyllä! Heartbreak girlista tuli silloin lempparini ja sitä taisin kuunnella putkeen turhan monta kertaa (hui, katsoin tuon videon pitkästä aikaa, voi kuinka pieniä pojat olivat!). Keikan jälkeen kuuntelin vielä enemmän heidän piisejänsä, jopa niitä joista oli vasta live-versiot. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ollut niin suuri fani kuin nyt olen.

Tämän vuoden alussa innostuin bändistä vielä enemmän, ja sekin edesauttoi asiaa, että he julkaisivat lisää kappaleita. She looks so perfect soi kevään ajan minulla nonstoppina Beside youn, Disconnectedin sekä Unpredictablen lisäksi. Poikien hauskat videot, typerät jutut ja Ashtonin aito ja iloinen nauru tempaisivat minut mukaansa. Unohtamatta tietenkään loistavia kappaleita, joiden sanoitukset liippaavat läheltä omaa elämääni - ovathan pojat samaa ikäluokkaa kanssani. Kesän alussa näinkin heidät jo toistamiseen livenä, sillä he olivat jälleen kerran One Directionin lämppäreinä Lontoon keikalla. (Yllä oleva kuva on siis tämän kesän keikalta, ei vuosi sitten olleelta keikalta.)

Pojat ovat saaneet kuuluisuutta ja haalineet uusia faneja kuluneen kevään/kesän aikana. Kiitos siitä ainakin osittain kuuluu heidän läpimurtosinkulleen sekä kesäkuun lopulla julkaistulle debyyttialbumille. Kuuluisuudesta huolimatta pojat ovat pitäneet jalat tiukasti maanpinnalla ja säilyneet höpsöinä omina itsenään, tämä on yksi monista syistä miksi pidän heistä erittäin paljon. Lisäksi he jaksavat piristää fanejaan idiooteilla ja hauskoilla videoilla, sekä piristävillä ja kannustavilla twiiteillä. Rutkasti kunniaa annan heille myös siitä, että ovat itse piisien teossa mukana. Heidän uudelta levyltään löytyy yksi ainoa kappale, jonka tekemisessä he eivät ole olleet mukana millään tavalla. Oikeastaan sitä, miksi "fanitan" (en pidä tuosta sanasta, mutta käytetään sitä nyt kumminkin) heitä, on todella vaikea selittää. Nämä jutut pitää itse nähdä, kokea ja kuulla, että ne voi ymmärtää. Kaikki ne, joilla on joskus ollu lempparibändi (tarkoitan nyt sellaista lempparibändiä, josta tietää muutakin kuin laulujen sanat ja levyjen nimet. Sellaista, josta tietää jäsenten nimet, syntymäpäivät ja taustat. Bändi, jonka inside-vitsit ymmärrät ja jonka historian tiedät) saattavat ymmärtää mistä puhun.

Jostain syystä fanittamisesta on tehty noloa, ainakin joidenkin mielestä. Vielä nolompaa on, jos fanitat jotain oman ikäistä tähteä. Ainakaan kovin monet minun ikäiset eivät kehtaa tuoda esille sitä, että pitävät esimerkiksi One Directionista, koska luulevat, että se on vain pienempien juttu. Kerron teille salaisuuden: se ei todellakaan ole vain pienempien juttu, tiedän todella monta ikäistäni One Directionin piilofania. Sitä paitsi, kaikki One Directionin jäsenet ovat minua vanhempia, eli he eivät edes ole mitään pieniä 15-vuotiaita poikia. Heistä kukaan ei ole enää virallisesti teini. 5 Seconds Of Summerista harva on vielä kuullut, joten jos kertoo jollekin pitävänsä kyseisestä bändistä, reaktio ei ainakaan vielä ole sama kuin One Directionista kertoessa. Joka tapauksessa, minusta siinä ei ole mitään noloa, että ihailee jotain oman ikäistä. On aivan normaalia, että on joku, jota pitää inspiroivana ja jonka tekoja ihailee. Joku joka toimii sinulle roolimallina ja jonka kappaleet ja videot piristävät päivääsi. Minä ainakin olen ylpeä idoleistani! He ovat ansainneet suosionsa ja menestyksensä, eivätkä todellakaan roiku lööppilehtien sivuilla typerien tekojensa takia.

Tähän loppuun vielä 5 Seconds Of Summerin hieman tuntemattomampi kappale, Voodoo doll.