Learn to live through the small moments of happiness

Tällä hetkellä olisi niin monta asiaa mielessä, etten oikein tiedä mistä alottaisin. Lomailu on siitä kurjaa, että kun ei ole oikein muuta tekemistä, alkaa pohtia syntyjä syviä. Syysloma on varmaan vielä se kurjista kurjin; pihalla on pimeää ja ankeaa, puut alkavat menettää lehtiänsä ja maisemasta alkaa tulla entistä karumpaa. En oikein tiedä mitä odotin, kun odotin syyslomaa. Kai odotin jotain ihanaa levähdystaukoa, jolloin voin vain katsella telkkaria, lukea lehtiä ja ottaa rennosti. Ja nähdä silloin tällöin myös kavereita. Todellisuudessa nyt on vasta maanantai, ja olen katsonut jo kaikki rästissä olevat tv-ohjelmat, luettavia lehtiä minulla ei ole, ja kavereita olen kyllä nähnyt, mutta niidenkin näkeminen tuntuu olevan jotenki todella vaikeaa. Aikataulut ei oikein kohtaa. Sitä paitsi monilla ei ole edes syyslomaa, mikä tekee asiasta vielä monimutkaisempaa.

Mutta jottei menisi ihan masentavaksi, niin voisin listata niitä asioita mitä olen tehnyt. Kävin syysloman alkajaisiksi bingossa keskiviikkoiltana Iitun ja Ingan kanssa. Torstaina kotiin saavuttuani kävin Tommi Kaleniuksen konsertissa seurakuntatalolla (esimerkiksi tämä ja tämä biisi on joskus muutama vuosi sitten häneltä soinut radiossa). Huhhuh mikä pianisti hänellä oli! Ja hyvänen aika mikä ääni Tommilla on.. Perjantaina kävin Miikan kanssa keilaamassa. Lauantaina kävin Marin ja Teijan kanssa elokuvissa. Fanityttöjä kun olemme, niin oli pakko käydä katsomassa One Directionin Where We Are -konserttielokuva, joka pyöri vain lauantaina ja sunnuntaina elokuvissa. Myönnän, että koko elokuvan ajan hymyilin kuin idiootti. Okei, ehkä muutamissa kohdissa kohosi vedet silmiin, mutta päällimmäisenä fiiliksenä oli ilo. Eilen en oikein jaksanut tehdä mitään, joten katsoin rästiohjelmat. Eilen oli muutenkin jotenkin ankea päivä. Juuri sellainen päivä kun miettii kaikkea, mitä ei pitäisi.

Yleensä noina hetkinä, kun ahdistus valtaa mieleni, palautan mieleeni, että pitäisi elää tässä hetkessä. Loppujen lopuksi minulla on tällä hetkellä kaikki asiat erittäin hyvin. Tänäänkin koiran kanssa käydessäni aamulenkillä metsässä, vaivuin hetkeksi omiin ajatuksiini. Jossain vaiheessa kuitenkin havahduin siihen, että just nyt on kaikki hyvin. Ruska on kauniisti vielä joissakin puissa ja minä kävelytän rakasta koiraani, joka innoissaan nuuskii metsän hajuja ympärillään. Miksi minun pitäisi siis pyöritellä mielessäni huolia, jotka eivät ole mitenkään ajankohtaisia, eikä ole varmaa tuleeko ne koskaan olemaan ajankohtaisia.

Veikkaan, että aika monelle syksy on vaikeinta aikaa. Kesän lämpö ja ilo on mennyt, lomat on vietetty, arki tulee takaisin stresseineen ja tasapaksuisine päivineen. Mutta arjen ei oikeasti tarvitse olla niin tasapaksua. Itseäni piristää kummasti, kun teen jostain mistä oikeasti pidän. Eilen opettelin pianolla uuden kappaleen ja rämpyttelin kitaraa. Tämän postauksenkin kirjoittaminen auttaa. Näin saan jotenkin paremmin ilmaistua ajatuksiani, eivätkä ne ole vain yhtenä pyörremyrskynä päässäni.

Mietin ensin, että kehtaanko kirjoittaa näitä asioita tänne blogiin. Mutta miksenpä kehtaisi? On ihan normaalia, että joka päivä ei ole hyvä päivä. Se ihminen, joka väittää, ettei koskaan ole ahdistanut valehtelee ihan varmasti. Silloin kun ahdistaa, pitää vain muistuttaa itselle, että asioilla on tapana järjestäytyä. Tällä hetkellä minulla on taas todella hyvä fiilis. Katson ikkunasta ulos ja näen lumihiutaleiden tippuvan maahan. Illemmalla menen Even kanssa Siinalle yöksi. Life is good.

Kuvat: weheartit.com