Feels like snow in September

Heippa hei! Tämä oli nyt ihan spontaani päätös käydä päivittelemässä blogia. Nykyisin olen todella vähän ollut koneella, mutta tänään kuitenkin päädyin tietokoneeni avaamaan (lähinnä siitä syystä että iskä halusi, että teen jotain uuteen verkkoyhteyteen liittyvää) ja hetken mielijohteesta kirjauduin sitten Bloggeriinkin sisään. Täytyy myöntää että blogien lueskelu on mulla jäänyt todella vähälle, samoten kuin Facebookin käyttäminen. Ne on ollu sellasia asioita joita yleensä koneella ollessani teen, joten nyt nekin on jäänyt tietokoneen käyttämättömyyden myötä vähemmälle, sillä esimerkiksi Facebookin appia mulla ei ole puhelimessa (en ole vain halunnut ladata sitä).

Joka tapauksessa, voisin vähän kertoilla kuulumisiani! Kesäloma oli ja meni. Tai no "kesä"loma. Kesä- ja heinäkuu eivät muistuttaneet yhtään sitä, mitä minä käsitän kesäksi. Satoi ja oli viileää. Elokuu sentään toi mukanaan ihania lämpimiä päiviä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Koleudesta huolimatta mulla oli oikein onnistunu kesä.

Toukokuussa (lasken toukokuun kesälomaan, sillä meillä alkoi loma jo toukokuun alussa) italialainen ystäväni Michela vieraili Suomessa 10 päivän ajan. Meillä oli älyttömän hauskaa! Kiertelimme Michelan kanssa ympäri Oulun seutua, pelattiin pesäpalloa ja katsottiin jääkiekon mm-pelejä. Yritin opettaa Michelaa seuraamaan jääkiekkoa, ja taisin onnistuakin siinä kohtuullisesti, sillä viimeisen jääkiekkopelin aikana Michela oli ihan tosissaan jännittämässä Suomen puolesta ja todella pettynyt kun Suomi sitten hävisikin. Lisäksi kävimme Megazonessa, Tietomaassa, shoppailemassa useampaankin otteeseen sekä torilla. Metsälenkit oli Michelan mielestä aivan ihmeellisiä ja varsinkin se hämmästytti, että meillä tosiaan alkaa metsä aivan meidän takapihalta.

Lapin ja Ruotsin puolella kävimme myös! Näille reissuille otettiin Siinakin mukaan. Kemissä olimme yhden yön ja Rovaniemellä kävimme päiväreissulla moikkaamassa Babbo Natalea, joka myös Joulupukkina tunnetaan. Lisäksi pyörähdimme Rovaniemen keskustassa shoppailemassa ja syömässä. Paluumatkalla kävimme mutkan Ruotsin puolella Haaparannassa. Viimeinen viikonloppu Michelan kanssa meni kahtena iltana baarissa. Ei todellakaan ollut tarkoitus olla kahta iltaa putkeen, ja vielä vähemmän oli tarkoitus olla molempina iltoina suunnilleen pilkkuun, mutta niin vain kävi. Toisen baarireissun jälkeen lähdimme vielä porukalla Nallikariin meren rannalle, vaikka kello olikin siinä vaiheessa jo lähemmäs viisi aamuyöllä. Mutta hauskaahan meillä oli! Ensi kerralla sitten näemmekin todennäköisesti Italian maaperällä, sitä odotellessa!

Kesäkuusta päällimmäisenä on jäänyt mieleen päivämäärä 27.6. Tuona päivänä One Direction esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa. Edelleenkin on jotenkin vaikeaa käsittää, että pojat oikeasti kävi Suomessa. Tuo Helsingin reissu oli aivan mahtava ja seurakin huippua. Ensin vähän jännitti mitä siitä tulee, sillä reissuseura oli niin kirjava: minä, pikkusiskoni Mari, Marin kaveri ja kaksi mun kaveriani. Eli Marin kaveri ei tuntenut mun kavereita etukäteen sekä toisinpäin. Mutta jännitin kyllä aivan turhaan, sillä koko poppoolla natsasi kemiat niin hyvin, että reissusta tuli parempi mitä uskalsin kuvitellakaan!

Tuohon koko reissun huipentavaan lauantaipäivään mahtui kyllä niin paljon kaikkea. Heräsimme aikaisin aamulla, ja väsytti ihan toden teolla, sillä edellisenä iltana olimme olleet kyttäämässä josko bändin soittajia näkyisi Helsingin keskustassa (onlyfangirlthings). Tiesimme, että he olivat saapuneet jo edellisenä päivänä pääkaupunkiimme. Emme yrityksestä huolimatta nähneet heitä ollenkaan. Seitsemän aikaan lauantaiaamuna lähdimme sitten kävelemään hotellilta Olympiastadionille. Olimme paikan päällä n. klo 7.30. ja keikkahan tosiaan alkoi vasta 20.30. Sen jälkeen päivä oli rynnimistä, paikkansa puolustamista, nätisti jonottelua, vesi- ja raesateelta suojautumista, pienen kävelymatkan päässä olevassa McDonaldsissa ravaamista (milloin eväiden hakureissun ja milloin vessareissun takia), auringon paahtavalta kuumuudelta suojautumista (koimme oikeasti kaikki neljä vuodenaikaa tuon yhden vuorokauden aikana) sekä muihin hengenheimolaisiin tutustumista. Yhteensä ulkoilua tuli tuon päivän aikana 17 tuntia, joista n. 9 tuntia oli jonottamista. Mutta oli sen arvoista, saimme loistavat paikat (sitä paitsi jonottaminen oli hauskaa hyvässä seurassa)!

Tuo fiilis sinä päivänä oli mahtava. Tutustuimme muihinkin faneihin, ja vaikka sekaan mahtui niitä, jotka eivät noudattaneet yhteisiä sääntöjä (erityisesti venäläiset olivat kovia etuilemaan), niin iloksemme huomasimme, että monet olivat tosi hyviä tyyppejä ja saimme todella huiput jonotuskaverit. Näiden uusien tuttavuuksien kanssa päädyimme sitten myös permannolla katsomaan keikan samasta kohdasta. Itse keikkaa ei voi edes sanoin kuvailla kuinka upea se oli. Olin niin onnellinen koko keikan ajan ja ihan täysillä mukana. Plus se fiilis kun pojat huusivat lavalta "Good evening Helsinki!" (tai "Hellsshinki", "Heeelsinki", "Helshhinki", "Hellsinki", heillä tuskin kertaakaan meni lausuminen ihan nappiin) oli epärealistinen. Ei ollutkaan tällä kertaa "Good evening Wembley!" tai "O2 make some noice!". Hassua.

Heinäkuussa ainut kunnon reissu oli kun kävin Tampereella ystäväni Riinan luona. Olin siellä muutaman yön, ja nyt oikeastaan paremmin ymmärrän miksi niin monet tuntuu haluavan Tampereelle opiskelemaan. Olen toki aiemminkin käynyt siellä, mutta nyt vasta tulin todenneeksi, että ihan nätti kaupunkihan se on. Murre on vain aivan järkyttävä. :D En kuitenkaan itse ajattele, että noin isot kaupungit olisi minua varten. Tampereella rahaa paloi shoppailuun, ravintolassa lounasteluun sekä Magic Miken leffalippuun. Opeteltiin Riinan kanssa myös Antti Tuiskun "Keinutaan" -piisin tanssi ja tanssittiin sitä sitten keskellä yötä kasvonaamiot päässä. Voisi sanoa, että onnistunut reissu!

Näiden asioiden lisäksi ahmin taas kirjoja, sillä riippukeinussa kirjojen lukeminen kesäisin on ehkä yksi parhaimmista asioista, mitä kesällä voi tehdä. Se on niin rentouttavaa. Rakastan. Olin myös töissä kassaneitinä, mikä ei minua ollenkaan haittaa, sillä oikeasti viihdyn töissä. Välillä oli rankkoja työputkia ja väsytti, mutta työkavereiden ansiosta työkin on paljon mielekkäämpää. Viime viikolla palasin koulunpenkille ja tällä viikolla hyytävän kylmät syysaamut ovat tulleet mukaan kuvioihin. Yhtenä aamuna oli vain 4 astetta lämmintä kun lähdin polkemaan kouluun, hyrrr!

Tässäpä tämmöisiä turhia lätinöitä. Katsotaan jääkö tämä vain pieneksi piipahdukseksi vai innostunko iltojen pimetessä hakemaan lohtua kirjoittamisesta. Stressiä en ainakaan tästä ala vetää, ja jos tuntuu ettei huvita niin sitten ei huvita. :D Hyvää syksyn alkua ihan jokaiselle! <3

Almost one year

Heips vain! Olen ollut jo jonkin aikaa todella laiska kirjoittamaan blogia, jotenkin into ei riitä nyt sellaiseen. Alun perin aloin kirjoittaa blogia ihan omaksi iloksi. Halusin kirjoittaa ajatuksiani ylös ja siinä samalla koittaa ylläpitää jonkinlaista peruskirjoitustaitoa. Nykyisin minulla ei oikein tunnu olevan mitään intoa ja ideoita postauksien kirjoittamiseen. En halua ajatella, että tämän kirjoittaminen olisi mitenkään velvollisuus, vaan enemmänkin harrastus, ja tällä hetkellä tämä ei tunnu harrastukselta.

Nyt siis aion pitää vähintäänkin taukoa blogista. En tiedä palaanko vielä joskus höpöttelemään arkiaskareistani ja ihmeellisimmistä ajatuksistani tänne, mutta tällä hetkellä se ei tunnu kovin todennäköiseltä. Ei sitä tiedä, jos joku kaunis päivä löytäisin itseni taas naputtelemasta postausta. Ensimmäisestä postauksesta tulee muuten 8.2. vuosi täyteen, melkein vuosi tätä hupia sitten kestikin, hahhah!

Joka tapauksessa kiitos paljon kaikille, jotka ovat postauksiani lukeneet. Teitä ei ole paljon, mutta se ei ollut tarkoituksenakaan, kovinkaan moni kaverini ei vieläkään tiedä tästä blogista mitään.

Kiitos! ♥

- Ira

Amsterdam part 2

10.1. Lauantai

Kulttuuria, kulttuuria! Aamulla lähdimme kävelemään kohti museoaluetta. Emme ilmeisesti osanneet tulkita karttaa, sillä kiersimme pitkän mutkan kautta Amstel-kanaalin vierustaa pitkin museoalueelle, kun olisi ollut kymmenen kertaa lyhyempikin reitti olemassa. Mutta mikäpäs siinä pitkän kaavan kautta kierrellessä, kun maisemat olivat todella kauniit! Ensimmäisenä menimme Rijksmuseumiin, jossa oli nähtävillä hollantilaisten taiteilijoiden taideteoksia. Näimme jopa Rembrandtin ja Van Goghin maalauksia, jee! Monta tuntia museossa kierreltyämme minun ja Anun museokiintiö alkoi olla täynnä, joten Elisa meni yksin vielä Van Goghin museoon, kun taas minä ja Anu etsimme lähistöltä ruokapaikan. Elisan palattua lähdimme kävelemään hotellille päin ja päätimme Anun kanssa poiketa matkalla ruokakaupassa. Ihan sattumalta törmäsimme kahteen salkkareiden näyttelijään siellä! En itse olisi tunnistanut heitä ja olisinkin mennyt sanomaan heille jotain (tyyliin "ai teki ootte Suomesta!", ei oltu tuohon mennessä kuultu kenenkään muun puhuvan suomea, joten yllätyin kuullessani tuttua kieltä jostain), mutta Anu kertoi minulle, että he ovat salkkareista, joten sen jälkeen minulla ei ollutkaan enää pokkaa mennä puhumaan heille.

Kävimme vielä hieman myöhemmin Kalverstraatilla tekemässä viimeiset vaateostokset. Oli se vaan niin kätevää (ja köyhdyttävää) kun tuo ostosparatiisi oli aivan meidän hotellin vieressä! Viimeisen illan kunniaksi kävimme syömässä hieman hienommassa ravintolassa. Ruoka oli aivan taivaallista! Eikä siinä ollut edes sinappimajoneesia. Loppuillan leikimme vielä suurinta pudottajaa matkalaukuilla, tavoitepainona 8 kg. Ravasimme vähän väliä hotellin aulassa punnitsemassa Anun laukkua, mutta onneksi sekin pääsi tavoitepainoonsa.

11. - 12.1. Sunnuntai ja maanantai

Sunnuntaina lähdimme aamulla muistaakseni joskus kymmenen aikaan käppäilemään juna-asemalle. Sieltä tarkoituksenamme oli jatkaa Schipholin lentokentälle, ja hetken haahuiltuamme juna-asemalla löysimmekin meidän lentokentälle lähtevän junan raiteen. Viimeiset näkymät Amsterdamiin olivat kauniit: junamatkan aikana aurinko paistoi ja näytti ihanan keväiseltä, vaikka talvihan siellä paikallisten mielestä oli. Lämpötilat siis kieppuivat koko reissun ajan jossain siinä + 10 asteen paikkeilla, ja tuulitakilla pärjäsi oikein hyvin. Sadekuurot olivat yleisiä reissumme aikana, mutta se ei meitä hidastanut!

Sunnuntaipäivä menikin sitten matkustaessa. Tällä kertaa lentoreitti oli Amsterdam - Kööpenhamina, Kööpenhamina - Helsinki ja Helsinki - Oulu. Tosin Helsinki - Oulu -lentomme lensimme vasta maanantaiaamuna, mikä tarkoitti sitä, että yövyimme yön Helsinki-Vantaalla. Väsyneitä kun olimme, juttumme olivat tietenkin erittäin hauskoja (omasta mielestämme) ja nauroimme vedet silmissä esimerkiksi niille kuville joita otimme toisistamme, jos joku meistä sattui nukahtamaan. Olen ilmeisesti oppinut tähän lentokentällä nukkumiseen ja taisinkin nukkua kentällä hurjat kolme tuntia, siinä missä Elisa nukkui noin yhden tunnin ja Anu ei saanut nukutuksi ollenkaan. Onneksi kaikki meistä nukkui vielä sitten Helsinki - Oulu -lennolla. Matka ei suinkaan loppunut Oulun lentokentälle päästyämme, sillä vielä oli ajettava Kemiin. Anu sai tämän tehtäväkseen, ja minä kuskin vieressä istuneena yritin parhaani mukaan pitää Anun hereillä juttelemalla hänelle. Perille onneksi selvisimme ja olimme kaikki erittäin uupuneita 24 tuntia kestäneestä matkustamisesta, mutta samalla todella onnellisia koetusta seikkailusta. Tätä reissua ei kyllä tulla unohtamaan!

Melkein meni oikein!

Kemiin ajaessa oli vähän erilaisemmat maisemat kuin Amsterdamissa :D

Sitten vielä mitä opimme Amsterdamista/Alankomaista...

○ Sinappimajoneesi on niillä jotenki todella cool juttu
○ Minä ja Anu ollaan aivan toheloita ovien suhteen. Ei oikeesti osattu käyttää niitä joitakin ovia. :D
○ Kannabista oikeasti poltellaan suunnilleen yhtä paljon kuin tupakkaa, ja se haisee aivan kauhealta. Ja se haju tarttuu herkästi vaatteisiin. Hyi.
○ Amsterdamissa käytetään oikeasti aivan hurjan paljon pyöriä. Pyöräilijöitä sai olla ihan koko ajan väistämässä ja melkeinpä enemmän kuin autoilijoita.
○ Ratikkoja siellä kulkee myös aivan tosi paljon, enemmän kuin linja-autoja yms.
○ Ennakkokäsitykseni oli, että Amsterdam olisi jotenkin turvaton paikka (olen kai perustanut käsitykseni siihen, että koska kannabis ja prostituutio ovat laillisia, niin sen on pakko olla vaarallisempi paikka), mutta oikeastaan se oli todella turvallisen oloinen kaupunki, eikä kertaakaan tullut sellaista fiilistä, että joku aikoisi ryöstää meidät tms. (lukuun ottamatta alkuspekulaatioita :D)
○ Sametti on tulossa uudelleen muotiin (tätä ainakaan meistä kukaan ei tiennyt, mutta ehkäpä se johtui siitä, että kukaan meistä ei aktiivisesti seuraakaan mitä on tulossa muotiin)

Amsterdam part 1

Huipusta Amsterdamin reissusta on nyt kotiuduttu sekä palattu normaaliin arkeen. Koulu jatkui maanantaina, mutta minä ja reissukaverini palasimme sinne vasta tiistaina. Nyt ajatuksenani on valottaa teille, mitä meidän noin viisi päivää kestänyt reissu piti oikein sisällään. Ajattelin, että kerron kaiken tiivistettynä kahteen postaukseen, sillä esimerkiksi kovin hyvää kuvamateriaalia minulla ei paikan päältä ole.

Keskiviikko 7.1.

Ensimmäinen reissupäivä meillä meni lähinnä matkustaessa. Oulusta lähdimme aamulla klo 7.35 lähtevällä lennolla ja Amsterdamissa olimme vasta illalla perillä, ja hotellilla vielä myöhemmin. Lentoreittimme ei ollut mikään yksinkertaisin: Oulu - Helsinki, Helsinki - München, München - Amsterdam. Münchenin lentokentällä vietimme useammankin tunnin ja osasimme ottaa ilon irti jopa jo siitä! Seikkailimme valtavalla lentokentällä sekä kävimme syömässä massumme täyteen hyvää ruokaa. Tähän päivään kuului sekä lentokoneen ruokien että stuerttien arvostelemista. Toinen näistä pärjäsi arvostelussa hyvin, toinen ei niinkään. Saatte itse päätellä kumpiin olimme tyytyväisempiä. Illalla saavuimme väsyneinä iltavalaistuksessaan komeilevaan Amsterdamiin. Valaistukset olivat oikeasti aivan upeat, ja jo ne pelkästään saivat meidät ihan varmoiksi, että viihdymme kaupungissa!

Torstai 8.1.

Torstai kului lähinnä pääostoskatu Kalverstraatilla rahoja tuhlaillen. Amsterdamista löytyi yllättävän paljon samoja kauppoja, joihin olen jo aiemmin ihastunut Lontoossa; Bershka, Forever 21, Pull and Bear, River Island ja monia muita. Lisäksi sattui niin, että Amsterdamissa oli alennusmyynnit menossa (ja on varmaan vieläkin) meidän siellä oleskelun aikana, mikä toki sopi meille oikein hyvin. Kaikesta huolimatta ostokseni jäivät vähemmiksi kuin olin ajatellut, mutta olen siltikin erittäin tyytyväinen löytöihini! Voin ehkä myöhemmin esitellä Amsterdamin ostokseni erillisessä postauksessa. Kävimme shoppailujen jälkeen kiertelemässä kaupunkia ja kävelimme mm. Punaisten lyhtyjen alueen läpi. Ihan jännä kokemus se oli! Paljon siistimmän ja turvallisemman oloista aluetta kuin olin olettanut, hahhah. Illalla suuntasimme vielä iltakaakaolle hotellimme lähellä sijaitsevaan Starbucksiin.

9.1 Perjantai

Lähdimme Anun kanssa aamulla käymään Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Johnny Depp, Robbie Williams, Brad Pitt, E.T., David Beckham, Dalai Lama, Albert Einstein ja monet muut tunnetut henkilöt saivat kunnian poseerata rinnallamme kuvissa. Olimme aivan fiiliksissä Madame Tussaudsissa ja minun puolestani nukkeja olisi siellä saanut olla enemmänkin! Kierroksen jälkeen Elisa liittyi taas seuraamme ja suuntasimme, yllätys yllätys, minne muuallekaan kuin Kalverstraatille. Kävimme Anun kanssa täyttämässä vatsamme niinkin eksoottisessa paikassa kuin McDonalds, jonka jälkeen jatkoimme Elisan kanssa shoppailua. Mäkkärissä huomasimme Anun kanssa hieman kummallisen asian; Alankomaissa tungetaan sinappimajoneesia joka paikkaan! Dippasimme siis ranskalaisemme sinappimajoneesissa ja aamuisin aloitimme päivämme kolmiovoileivillä, joissa oli lisukkeena, mitäs muutakaan, kuin sinappimajoneesia. Sinappimajoneesista ei tullut meidän uutta suosikkia.

Aikamme shoppailtuamme lähdimme etsimään Anne Frankin taloa. Ajattelimme, että jos siellä ei ole paljoakaan jonoa, voisimme käydä siellä. Matkan varrella tuli nähtyä paljon Amsterdamin kauniita maisemia kanaaleineen ja ihastuttavine taloineen. Oikeasti, arkkitehtuuri oli upeata Amsterdamissa! Perillä huomasimme Anne Frankin taloon menevän jonon olevan hurjan pitkä, joten päädyimme vain ihastelemaan sitä ulkoapäin. Jotenkin olin ajatellut talon aivan erilaiseksi! Ajattelin sen paljon vanhemman näköiseksi yksittäiseksi taloksi, mutta se olikin uudehkon näköinen sekä taisi olla vain pieni osa kerros-/rivitaloa. Jonkin aikaa lähistöllä pörrättyämme lähdimme maisemareittejä pitkin takaisin hotellillemme. Illalla löysimme itsemme taas Starbucksista hörppimästä kaakaota..

Dam-aukio

Anne Frankin talo

2014

Kerkisinkin tulla tänne vielä kirjottelemaan ennen Amsterdamin matkaa. Nyt on todellakin sellainen fiilis, että ihanaa kirjoittaa tänne jotain. Minulla on tänään vapaapäivä, ja päädyinkin siihen tulokseen etten poistu kotoa yhtään mihinkään. Alun perin ajattelin, että käyn shoppailemassa matkaa varten pari juttua, mutta kun tarkemmin ajattelin, niin miksipä en hoitaisi shoppailujani huomenna ennen töitä. Tämän postauksen idea ei ole kovin omaperäinen ja varmasti monet muut blogit ovat tehneet jo tämän saman. Ajattelin nimittäin listata tänne minun viime vuoden kohokohdat. Järjestys on täysin sattumanvarainen!

1. Lontoon reissu ja One Directionin keikka

En ymmärrä miten jokin kaupunki on voinut viedä sydämen niin täysin. Olen käynyt Lontoossa kahdesti ja haluaisin sinne vain koko ajan uudestaan. Meidän reissu oli todella onnistunut. Tuo neljän hengen tyttöporukka jolla kävimme valloittamassa Lontoota on sellainen porukka, jonka kanssa voimme olla täysin omia itsejämme. Nuo tytöt luokittelen yhdiksi läheisimmiksi ystävikseni ja oli huippua kokea tuo reissu juuri heidän kanssaan, sillä emme oikeastaan juuri tuolla kokoonpanolla olleet käyneet ulkomailla aiemmin. Ja One Directionin keikkaa en voi vain jättää mainitsematta. Aivan uskomatonta nähdä sellainen esitys stadionilla, ilotulituksien tehostaessa showta.

2. Harjoittelu nuorisotyössä

Tuo viime kevään harjoittelu sai minut huomaamaan, että ehkä en ole täysin väärällä alalla. Tykkäsin harjoittelupaikasta todella paljon ja jos ei muut jutut sosiaalialalla kiinnosta, niin ainakin tiedän sen, että nuorisotyöhön minulla riittää mielenkiintoa. Tuo harjoittelu sattui juuri sopivaan saumaan, sillä olin menettämässä viimeisimmätkin motivaationi opiskeluun. Oikeastaan olin laittanutkin jo hakupaperit eri alalle ja luin sen pääsykokeisiin, mutta ehkäpä tuon harjoittelun ansiosta (ja ajanpuutteen vuoksi, hahhah) lopetin pääsykokeisiin lukemisen, enkä loppujen lopuksi edes mennyt pääsykokeisiin.

3. Kesä

Kesä oli ihanan huoletonta aikaa. Aamulla oli ihana mennä loikoilemaan riippumattoon ja joko vain olla tekemättä oikeastaan yhtään mitään, tai sitten lukea kirjoja. Vietin kesän aikana hurjan paljon aikaa Poirotin ja neiti Marplen kanssa. Yölliset kävelyt ja uimiset auringon laskiessa mereen, sekä extempore-ideat ja kavereiden kanssa vietetyt huiput päivät ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Bileillat ja huolettomat mökkireissut keskellä ei mitään kuuluivat toki myös kesääni, unohtamatta Lontoon reissua sekä kesätöitäni kassaneitinä. Kesä 2014 oli kaikin puolin erittäin onnistunut!

4. Sagan kanssa kämppistely

Tämä epäselvä kuva kuvatkoon sitä aikaa. Telkkarissa jääkiekkoa ja meillä kunnon kisakatsomoeväät. Vaikka kahden tytön kämppistelyssä yksiössä onkin omat haasteensa, me suoriuduttiin siitä minun mielestäni oikein hyvin. Saga siis kämppisteli luonani helmikuussa ja toukokuussa harjoitteluidensa vuoksi. Noina molempina aikoina oli jääkiekkoa tarjolla - ensin olympialaisten ja sitten mm-kisojen muodossa. Meistä tuli kunnon penkkiurheilijoita ja katsoimme Suomi-pelit ja toisinaan myös Venäjä-pelit, koska Saga oli enemmän itänaapurimme puolella. Kävimme myös paljon syvällisiä keskusteluita sekä nauroimme yömyöhään asti silloin, kun kumpikaan ei saanut unta. Oh the memories!

5. Spagaattiin venyminen

Muutaman kuukauden venyttelyn jälkeen sain loppujen lopuksi tehtyä spagaatin. Siis MINÄ, joka ei koskaan ole venynyt mihinkään suuntaan. Aika uskomatonta, että sain sen lopulta tehtyä. Pitää vain muistaa tästä eteenpäinkin sitten venytellä, etten kadota tätä kykyäni venyä spagaatiin...

6. Helsingin reissu Jonnan kanssa

Helsingin reissu Jonnan kanssa oli just sopiva tapa lopettaa syysloma! Shoppailtua tuli ja rahaa meni, mutta oli kyllä sen arvoista. Meillä oli älyttömän hauskaa, mukaan lukien yöllinen junamatka takaisin, kun koko muu vaunu oli hiljaa ja minä ja Jonna höpöteltiin omia väsyneitä juttujamme. Oli kyllä niin hyvin vietetty viikonloppu kuin olla ja voi!

7. Ihanat ihmiset

Niin monet mahtavat ihmiset ovat olleet osana viime vuottani ja ilman heitä olisi monet monet asiat jääneet tekemättä ja kokematta. Näiden asioiden ei tarvitse olla edes mitään suurta; elokuvien katseleminen, pitkät keskustelut, illan viettäminen ihan vain kotosalla, herkutteluhetket, ulkoilu, päivää piristävät viestit ja extemporet kuvausreissut ovat kaikki olleet ihania, kiitos huippujen ihmisten. Kemissäkin arkea piristää todella paljon nämä meidän illanvietot, jotka ovat useampaan otteeseen päätyneet joko vaahtokarkkikaakaon juomiseen tai pitsan syömiseen. Olen kiitollinen, että minulla on näin ihania ihmisiä ympärilläni!

Tuossapa nyt osa minun viime vuoden kohokohdista. Paljon jäi mainitsematta, mutta voisin nostaa vielä uudet työkaverini tuohon. Töissä on ollut mahtavaa ja olen ollut onnekas saadessani noin hyvät työkaverit. Myös meidän työajan ulkopuolelle ajoittuvat muutamat bileillat ovat olleet hauskoja ja toivon todellakin, että pidetään yhteyttä noiden ihmisten kanssa, vaikka minulla pian loppuukin työt. Huomenna minulla on siis viimeinen työpäivä tältä erää, mutta toivottavasti löydän itseni vielä joskus muulloinkin Prisman kassan takaa laittamassa rahkoja pieniin pusseihin. Nyt käännän katseeni viime vuodesta kohti tulevaa, ja alan valmistautua keskiviikkona starttaavaan Amsterdamin reissuun. Nauttikaahan viimeisistä loman rippeistä, mitä vielä on jäljellä! Minä ainakin aion tehdä niin.