We'll never be as young as we are now

Olen laiminlyönyt kameran lähes kokonaan kuluneen viikon aikana, joten normaalista kuulumispostauksesta olisi tullut tylsä ja väritön. Sen sijaan, että kertoisin teille viikon aikaisista tapahtumista (ei hätää, ette menetä paljoakaan), ajattelin tehdä vähän erilaisemman postauksen. Vihaan sanaa yolo (jos kaikki eivät tienneet niin yolo = you only live once), silloin kun sitä käytetään väärin. Esimerkiksi en pidä siitä, että jotkut perustelee huumeiden käytön sillä, että yolo. Tai tekee muita typeriä tekosia, koska yolo. Olen alkanut sietää sitä kuitenkin oikein käytettynä (kiitos Riinalle! Hän sai minut hoksaamaan, että yoloa jos käyttää positiivisessa sävyssä, sana ei olekaan niin hirvittävä). Ajattelin listata siis omat "eniten yolot" (myönnetään, yolo ei oikein sovi sellaisenaan suomen kieleen..) hetkeni elämässä. Hetket saattavat olla todella omituisia, joko suuria merkittäviä asioita minulle tai pieniä arkipäivän piristyksiä. Ne saattavat olla kauempaa menneisyydestä tai tapahtuneet ihan muutaman kuukauden sisällä. Tässä ne siis tulevat!


Extempore keikkalippujen ostaminen

Tämä on siis tapahtunut ihan tänä kesänä. Niin kuin aiemmin selitin yhdessä Lontoon postauksessani, niin ostimme Riinan kanssa One Directionin (ja 5sosin) keikalle liput randomilta mieheltä Wembley-stadionin edustalta. Perusteena oli nimenomaan yolo. Kaduttaisi, jos en olisi tarttunut tilaisuuteen ja lähtenyt keikalle, sillä keikka on jäänyt kullanarvoisena muistona mieleen.


Yöpuvut päällä ajelulle

Olimme Hennan ja Teijan kanssa Kemissä kesäkuun alussa, sillä Teijalla oli siellä pääsykoe. Pääsykoeaamuna lähdimme viemään Teijan autolla koululle. Minä ja Henna halusimme kuitenkin mieluummin nukkua, kuin laittautua tai vaihtaa vaatteita. Lähdimme Hennan kanssa siis oikeastaan suoraan sängystä yöpuvut päällä viemään Teijaa koululle. Kun pääsimme takaisin kämpilleni, menimme jatkamaan uniamme. Ja kuvia tästä tilanteesta en laita tänne, sen verran hemaisevia olimme! :D Yllä oleva kuva on kuitenkin samalta reissulta, joten melkein sama asia..


Normaalia pitempi kävelylenkki

En edes muista minä vuonna tämä tapahtui, mutta veikkaisin, että noin viisi tai kuusi vuotta sitten. Oli siis hellepäivä ja lähdimme aivan normaalisti Jonnan ja koirien kanssa lenkille. Pian Jonnan kanssa saimme loistavan idean lähteä kunnan ainokaiselle järvelle kävellen koirien kanssa - koiratkin pääsisivät uimaan helteisenä päivänä! Olimme kuitenkin arvioineet etäisyyden hieman väärin. Kävelimme lähemmäs pari tuntia yhteen suuntaan eikä järveä näkynyt. Lisäksi minulla oli varvassandaalit, jotka yllättäin eivät ole parhaat mahdolliset kävelykengät, joten vaihdoimme Jonnan kanssa säännöllisin väliajoin kenkiä, jotta kummatkin saisi pitää välillä myös Jonnan parempia kävelykenkiä (lue: balleriinoja) jalassa. Loppujen lopuksi soitimme äitimme hakemaan meidät ja koirat kotiin, vaikka aluksi he sanoivatkin, että ottavat vain koirat mukaan eikä meitä ollenkaan. Tämä pidennetty kävelyreissu oli tietenkin tyhmä idea, enkä tiedä onko tämä nyt niin hyvällä tavalla yolo. Hauska muisto meidän pikku kävelylenkistä on kuitenkin jäänyt mieliimme!


Lontoo part 1

Viime vuonna kävin Lontoossa ensimmäistä kertaa ikinä, ja koko idea reissusta lähti alunperin vitsistä. Kunnon One Direction -faneina minä ja Iida ajattelimme, että jos pojat ei kerta tule Suomeen, niin me menemme heidän luokseen ulkomaille. Huvikseen katselimme lentoja, hotelleja ja poikien kiertueen aikatauluja. Ihan vitsillä vain. Ja pian meillä olikin lennot, hotellit ja konserttiliput varattuna ja ostettuna, hups. Jotenkin siinä vain kävi sitten niin. Itseäni reissu jännitti senkin takia, että olin meistä se vanhempi osapuoli ja se, joka oli täysi-ikäinen. Tuntui vastuulliselta! Mutta jos ei uskalla tehdä sitä mitä haluaa, elämä olisi vain tylsää kotona nyhjäämistä. Pitää uskaltaa ottaa riskejä. Pitää uskaltaa elää!


Kielikurssi

Vuonna 2009 kaverini pyysi minua kielikurssille hänen kanssaan - en kuitenkaan jostain syystä uskaltanut. Uskaltamattomuuteni kadutti minua ja kadutusta lisäsi entisestään se, kun kuulin kaverilta hänen onnistuneesta kielikurssistaan. Kesällä 2010 minäkin sitten päätin lähteä erään toisen kaverini kanssa kielikurssille Maltalle kahdeksi viikoksi ja olen iloinen ja erittäin ylpeä siitä, että tein niin. Kielikurssi toi tietynlaista luottamusta siihen, että selviän ilman vanhempiakin ulkomailla. Oikeastaan tämän reissun jälkeen olen käynytkin enemmän ulkomailla kavereitteni kanssa kuin perheeni kanssa.


Harry Potterin ensi-ilta

Miksi tehdä kaikki tavanomaisesti! Oulussa olisi ollut lähin Harry Potterin viimeisen osan ensi-ilta, mutta ajattelimme kavereitteni kanssa, että Helsingissä ensi-ilta olisi varmaan siistimpi. 600 kilometrin etäisyys ensi-iltapaikkaan tekee asiasta huomattavasti jännittävämpää! Menimme neljän hengen tyttöporukalla siis pääkaupunkiimme (porukka oli oikeastaan sama, joka meillä oli tämän vuoden Lontoon reissulla) ja ensi-ilta ei todellakaan ollut pettymys! Tunnelma oli loistava juuri ennen ensi-iltaa, sillä Finnkinon edusta oli täynnä Potter-faneja mitä omalaatuisimpiin ja toinen toistaan hienompiin Harry Potter -teemaisiin asuihin pukeutuneina. (Tämä tapahtui siis vuoden 2011 kesänä.) (Apua kun ollaan oudon näkösiä kuvassa!)


Olen erittäin varma, että yolo-hetkeni ei näihin rajoitu. Nämä vain tuli ensimmäisenä mieleen, kun aloin muistella, että mitäköhän sitä on tullut tehtyä.. Yolo-tekoja voi olla ihan normaalissa arkipäiväisessä elämässä - kun maistaa jotain uutta mitä ei ole ennen uskaltanut maistaa tai kun lähtee yllättävälle yöajelulle. Tänä kesänä haluankin elää hetkessä ja tehdä paljon sellaista, mitä en aiemmin ole tehnyt! Tai no oikeastaan, miksi rajoittaa tuo vain kesään. Tuon pitäisi koskea mieluumminkin koko elämää!

Making all our plans in the Santa Cruz sand that night

Missä se aurinkoinen ja lämmin kesä on? Jostakin luin, että Suomessa kesä on paras päivä vuodessa, ja jos tämä näin jatkuu niin paikkaansa pitää. No, ehkä alkukesästä oli useampikin päivä, joita kesäksi voi kutsua, mutta sovitaan, että niitä ei lasketa. Nykyään saa iloita jopa siitä, jos on peräti 15 astetta lämmintä, sehän on jo paljon! Tänään viettelin vapaapäivää ja olisi kieltämättä ollut kiva, jos sää olisi ollut vähän lämpimämpi. Viileähköstä säästä huolimatta kävin päivällä Jonnan kanssa ottamassa kuvia järven rannalla, rekvisiittana meillä oli saippuakuplat. On muuten yllättävän haastavaa saada onnistuneita saippuakuplien puhaltamiskuvia! Aina on nenä kippuralla tai vakava ilme naamalla. Netin ihmeellisessä maailmassa saippuakuplakuvat näyttävät helpoilta ja hyväntuulisilta, joten todellisuuden kohtaaminen oli karua.

Kuvaustuokion jälkeen pääsin taas käyttämään hyvin vähäistä luovuuttani, sillä tehtävänä oli askarrella teini-iän taakse jättävälle Hennalle synttärikortti. Idea oikeastaan tuli yllättävän nopeasti ja hankaluuksia tuotti luovuuden sijaan kaksinkamppailu minun ja tulostimen välillä. Kamppailu onneksi päättyi minun voittooni!

Loppuilta menikin sitten Hennan synttäreillä! Tuntuu muutenkin, että olen ollut melkein joka ilta menossa jossakin. Jos en töissä, niin sitten kavereitten kanssa. Toissailtana lähdin melkeinpä heti töiden jälkeen kaverini luokse viettämään iltaa. En ole oikein koskaan innostunut jalkapallosta, enkä oikeastaan seuraa MM-kisoja juuri ollenkaan. Kuitenkin tuona iltana suostuin jostain syystä katsomaan Etelä-Korea vs. Algeria -ottelun. Olen edelleenkin sitä mieltä, että jääkiekko on paljon kiinnostavampaa. Se on nopeatempoisempaa ja Suomi pärjää siinä. Lisäksi jääkiekkoa katsoessa puolet ajasta ei kulu siihen, että vertailee pelaajien hiuksia, sillä heillä on kypärät päässä. Tai siihen, että pohtii onko jääkiekossa oleva jää oikeaa vai ei.

Juhannusta en hirveästi vietellyt (eipä tosin haittaa). Perjantaina olin töissä, mutta töiden jälkeen olin sitten perheen kanssa. Grillattiin ja pelattiin korttia! Lauantaina kävimme mummolassa ja tämän jälkeen kummisetäni tuli meille. Meille perinteeksi on muodostunut mölkyn ja kortin pelaaminen, grillaaminen, ja saunominen (toki vastaa/vihtaa unohtamatta) ja sellaisesta juhannuksesta oikeasti pidän! En kaipaa rauhattomuutta, känniääliöiden hajuista ja kovan musiikin täyteistä juhannusta. Illalla menin vielä Teijan luo Hennan kanssa, jossa herkuttelimme (...) joka maun rakeilla, katselimme elokuvaa sekä ihan vain juttelimme. Yömyöhään ajoin takaisin kotiin, sillä sunnuntaina oli työpäivä.

Huomenna sitten takaisin rahastamaan ihmisiä! Olen huomannut, että oikeasti pidän kesätyöstäni. En voisi koskaan kuvitella, että isona olisin kassalla töissä, mutta kesätyönä tuo on oikein hyvä. Ainut huono puoli on se, että selkään tai hartioihin sattuu monesti työpäivän jälkeen, mutta sekin asia on korjattavissa. Myös kärttyisät asiakkaat syövät monesti fiilistäni työaikana, mutta kyllä nekin sitten unohtuu (enkä tietenkään näytä asiakkaille, vaikka olisikin fiilis mennyt). "Kostan" vain kärttyisille asiakkaille olemalla erittäin hyväntuulinen, iloinen ja kohtelias - enkä kuulemma ole kassatyöntekijöistä ainoa, joka tekee niin.

Ai joo, tämä fanityttö on aivan mielissään - 5 Seconds Of Summerin ensimmäinen levy julkaistaan perjantaina!! Tuskin maltan odottaa. Sen jälkeen ei tarvitse enää etsiä sieltä täältä toisistaan erillään olevia piisejä Youtubesta, vaan kaikki (tai ainakin melkein kaikki) on siinä yhdellä levyllä. Plus joistakin piiseistä on vain live-versioita tähän mennessä, joten tuskin maltan odottaa studioversioita!

Lontoon ostoksia

Tässäpä nämä Lontoon ostokset! Kuvien tausta nyt on mitä on, en löytänyt parempaa. :D

- Primark, 14,00£. Olen jonkun aikaa halunnut tuollaisen farkkuliivin ja kun Primarkista löytyi tuollainen ja vieläpä sopivan hintainen, päätin ostaa! Lisäksi pitsi (vai mikä ikinä onkaan) on mielestäni söpö. 

- Pull & Bear, 15,99£. Etsin itselleni One Direction -paitaa Lontoosta, sillä minulla ei ole koskaan ollut minkään bändin paitaa ja ajattelin, että ehkä One Direction olisi sellainen bändi, jonka paidan haluaisin hankkia. Vielä siistimpää olisi ollut, jos olisin tajunnut ostaa Wembleyn edustalta WWA-kiertueen paidan. Mutta kun en tajunnut. Paita pääsi heti Lontoossa käyttöönkin! Plussaa paidassa on minun mielestäni vielä se, että kuvat pojista ovat suhteellisen uusia.

- Joku pieni putiikki Oxford Streetin varrella, 10,00£. Kyllähän sitä nyt joku Lontoo-aiheinenkin paita piti ostaa itselle muistoksi!

- Bershka, 7,99£. Tämä oli mielestäni niin ihanan pirteän värinen, että oli pakko kokeilla, kun näin tämän kaupassa! Nyt kun vielä tulisi lämpimiä napapaitakelejä, niin pääsisin käyttämäänkin tuota.

- Bershka, 14,99£. Jee, löysin itelle baarilaukun!

- Primark, 1,50£. Piti olla taas vähän turisti! Ja kun oli vielä niin halpa.. Kätevä kangaskassi ottaa mukaan esimerkiksi kauppaan!

- Accessorize, 15,00£. Lompakkoni hajosi vähän ennen reissua, joten uusi tuli todellakin tarpeeseen! Tämä uusi lompakkoni on todella tyttömäinen, mutta ei se mitään. Minusta tuo oli jotenkin niin suloinen, että oli pakko ostaa!

Siinäpä ne oli. Noiden ostoksien kuvaaminen oli tosi vaikeata! Ja niiden saaminen järkevästi blogiin melkein yhtä vaikeaa.. Toivottavasti saitte edes joten kuten selkoa siitä, mihin olen rahojani tuhlannut.

Lontoo, päivä 3!

Kolmas päivä Lontoossa kului lähinnä shoppaillessa. Muistaakseni menimme noin kymmenen tai yhdentoista aikaan Oxford Streetille shoppailemaan, emmekä lähteneet sieltä seuraavaan viiteen tuntiin. Toki kävimme pikaisesti yhdessä välissä syömässä (mielikuvituksellisia kun olemme, valitsimme ruokapaikaksi Subwayn), mutta muuten olimme menossa pää kolmantena jalkana kaupasta toiseen. Bershka, Mango, Forever 21, Primark, New Look, Pull & Bear, Accessorize, American Apparel... Lista voisi jatkua loputtomiin! Ja tietenkään unohtamatta Disney- kauppaa! Tuntuu, että minun on yleensä shoppaillessa todella vaikea löytää itseäni miellyttäviä vaatteita, mutta Lontoon ostosparatiisissa sen suhteen ei ollut ongelmaa. Minun piti pikemminkin hillitä itseäni, vaikken oikeastaan ostanutkaan hurjaa määrää vaatteita. Harmittaa, että viimeisimmissä kaupoissa lähinnä vain katselin ja kokeilin huvin vuoksi vaatteita, sillä ajattelin jotenkin, että olen jo tarpeeksi vaatteita ja asusteita ostellut. Teen vielä erikseen postauksen niistä vaatteista, jotka ostin Lontoosta, sillä muuten tämä postaus venyisi puuduttavan pitkäksi.

Tuo viimeisimmän kuvan vaate herättää minussa ristiriitaisia tunteita. En ostanut sitä, sillä siinä kaupassa olin jo siinä vaiheessa, että lähinnä vain huvin vuoksi testailin vaatteita. Tuo vaate on siis yhtenäinen "haalarimainen" ja alaosa ei ole hame, vaan shortsit. Ristiriitaisia tunteita tuo herättää sen takia, sillä itse jotenkin pidin siitä jollakin tasolla, se oli todella mukava päällä. Lontoon katukuvassa tuommoinen ei ollut mikään harvinaisuus, mutta Suomi onkin sitten eri asia. En ole ainakaan vielä nähnyt Suomessa monella tuollaista. Toisaalta, olisihan sitä voinut repäistä ja yrittää jotakin uutta! Tuo ei ole sellainen mihin yleensä olen tottunut, mutta halusin kokeilla sitä nimenomaan sen takia, että en ole ollut varma mitä mieltä olen tuollaisesta. Enkä ole kyllä vieläkään täysin varma mielipiteestäni. Rento ja hyväntuntuinen vaate se ainakin oli!

Illalla kävimme vielä läpi pienen osan Hyde Parkia ja Green Parkia, Buckinghamin palatsin (tietenkin vain ulkopuolelta..) sekä lopuksi menimme vielä Piccadilly Circusin lähistölle etsimään ravintolaa. Sellainen onneksi löytyi, ja vieläpä kohtuu hintatasolla!

Illalla/yöllä saavuttuamme hotellille aloimme pakkailla ja huone oli aivan kaoottisessa kunnossa. Tämä päivä oli siis viimeinen kunnon kokonainen päivä Lontoossa, sillä seuraavana päivänä/aamuna lähinnä vain kuljimme metroilla ja junilla sinne tänne päätyen lopulta Gatwickin lentokentälle. Matkustamista meille Ouluun asti meneville kertyi sinä päivänä noin kolmetoista tuntia, joten voitte vain kuvitella kuinka virkeänä olin seuraavana päivänä töissä!

Lontoo, päivä 2!

Tänään minulla oli vihdoinkin palautumispäivä reissusta! Reissun jälkeen olen ollut joka päivä töissä, eikä aikaa levähtämiseen ole paljoakaan ollut. Nyt sain vihdoinkin kaipaamani hengähdystauon, joka oikeastaan jatkuu keskiviikkoon asti, jes! Päivä meni lähinnä telkkaria tuijottaessa, lehtiä lukiessa, sängyssä makoillessa ja herkkuja syödessä. Toisin sanoen päivä oli juuri sellainen niin kuin halusinkin. Näiden päivien aikana kerkiän valmistautua myös tulevaan koitokseen, sillä juhannuksen ruuhka-ajat vietän kassalla, voi apua. Mutta nyt näistä vapaapäivän fiilistelyistä hiemaan hektisempiin tunnelmiin; Lontoo, päivä 2.

Aamulla pikaisten laittautumisten ja aamupalan syöntien jälkeen lähdimme heti seikkailemaan Lontoon metrosokkeiloihin - tavoitteenamme oli löytää nopein ja helpoin reitti Eustoniin. Se löytyikin yllättävän helposti, sillä reittiin liittyi vain kaksi metron vaihtoa, Oyster cardin lataamista sekä kahdenkymmenen minuutin junamatka. Perille päästyämme olimme jo aika innoissamme: kohta pääsisimme Harry Potterin kuvausstudioille! Eustonin juna-asemalta jatkoimme vielä Warner Brosin järjestämällä linja-autokyydillä itse studioille. Studiorakennuksen nähdessämme jokaisella meistä neljästä oli hymy huulilla ja pieni fanityttö sisällämme yritti kovasti päästä valloilleen.

Studiokierros oli aivan uskomaton! Kolme tuntia siinä suunnilleen meni, mutta oli kyllä sen arvoista. Jos alkaisin kohta kohdalta selittää kierroksen kulkua, blogikirjoitukseni olisi verrattavissa itse Harry Potterin pituiseen romaaniin. Annan mieluummin siis kuvien puhua puolestaan. Kierroksen loppuvaiheessa kamerani akku alkoi osoittaa väsähtämisen merkkejä, joten loppuvaiheen kuvat on otettu juuri ja juuri hereillä pysyvällä kamerallani. Toisin sanoen kuvat eivät ole kovin laadukkaita. Olisi kannattanut ottaa toinen akku mukaan..

Kierros oli todellakin hintansa veroinen! Lopussa tullut Tylypahka oli piste iin päälle. Kuva saattaa näyttää pienoismallilta, mutta kovin pieni se ei ole. Esimerkiksi toiseksi viimeisestä kuvasta huomaa, kuinka Tylypahka on selkeästi isompi kuin vierellä seisovat ihmiset. Yhdessä vaiheessa kierrosta oli myös mahdollista nauttia Pottereista tutut kermakaljat (alkoholittomia ne tietenkin olivat)! Jokainen kaverini tilasi yhden, mutta minä en jostain syystä ottanut omaa. Sain kuitenkin maistaa kavereiltani juomaa, joka osoittautui hyväksi, mutta todella makeaksi! Kierroksen jälkeen tuli vielä kauppa, jossa myytiin Harry Potteriin liittyviä asioita. Itse ostin sieltä joka maun rakeita, Hunajaherttuan suklaata sekä Dobby-magneetin. Mitään sen suurempaa ei siis tarttunut mukaan!

Velhoilujen jälkeen päivä jatkui teeman mukaisesti. Menimme suoraan studioilta juna- ja metromatkojen saattelemana King's Crossin juna-asemalle, jossa on Harry Potterista tuttu 9 3/4 -laituri. Itse olin käynyt siellä jo viime vuonna, mutta kävimme siellä tälläkin reissulla, koska yksi kavereistani ei ollut koskaan käynyt kyseisessä paikassa. Tämän jälkeen vatsamme huusivat ruokaa, joten menimme Camden Towniin syömään kunnon brittiläiset fish and chipsit. Ruokahetken jälkeen kiertelimme jonkin aikaa Camden Townin kojuja, mutta väsymyksen takia katsoimme pian parhaaksi mennä joksikin aikaa lepäämään hotellille. Illalla menimme vielä kiertelemään Piccadilly Circusta (ja China Townia) (rakastan Piccadilly Circusin iltavalaistusta!) ja söimme iltapalamme Leicester Squarella - ei hassumpi maanantai! Kamerani oli tosiaan väsähtänyt jo omia aikojaan, joten minulla ei ole laadukkaita kuvia loppupäivästä. Saatte siis tyytyä kännykkälaatuun!

Olipas kuvatäyteinen postaus! Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)