We'll never be as young as we are now

Olen laiminlyönyt kameran lähes kokonaan kuluneen viikon aikana, joten normaalista kuulumispostauksesta olisi tullut tylsä ja väritön. Sen sijaan, että kertoisin teille viikon aikaisista tapahtumista (ei hätää, ette menetä paljoakaan), ajattelin tehdä vähän erilaisemman postauksen. Vihaan sanaa yolo (jos kaikki eivät tienneet niin yolo = you only live once), silloin kun sitä käytetään väärin. Esimerkiksi en pidä siitä, että jotkut perustelee huumeiden käytön sillä, että yolo. Tai tekee muita typeriä tekosia, koska yolo. Olen alkanut sietää sitä kuitenkin oikein käytettynä (kiitos Riinalle! Hän sai minut hoksaamaan, että yoloa jos käyttää positiivisessa sävyssä, sana ei olekaan niin hirvittävä). Ajattelin listata siis omat "eniten yolot" (myönnetään, yolo ei oikein sovi sellaisenaan suomen kieleen..) hetkeni elämässä. Hetket saattavat olla todella omituisia, joko suuria merkittäviä asioita minulle tai pieniä arkipäivän piristyksiä. Ne saattavat olla kauempaa menneisyydestä tai tapahtuneet ihan muutaman kuukauden sisällä. Tässä ne siis tulevat!


Extempore keikkalippujen ostaminen

Tämä on siis tapahtunut ihan tänä kesänä. Niin kuin aiemmin selitin yhdessä Lontoon postauksessani, niin ostimme Riinan kanssa One Directionin (ja 5sosin) keikalle liput randomilta mieheltä Wembley-stadionin edustalta. Perusteena oli nimenomaan yolo. Kaduttaisi, jos en olisi tarttunut tilaisuuteen ja lähtenyt keikalle, sillä keikka on jäänyt kullanarvoisena muistona mieleen.


Yöpuvut päällä ajelulle

Olimme Hennan ja Teijan kanssa Kemissä kesäkuun alussa, sillä Teijalla oli siellä pääsykoe. Pääsykoeaamuna lähdimme viemään Teijan autolla koululle. Minä ja Henna halusimme kuitenkin mieluummin nukkua, kuin laittautua tai vaihtaa vaatteita. Lähdimme Hennan kanssa siis oikeastaan suoraan sängystä yöpuvut päällä viemään Teijaa koululle. Kun pääsimme takaisin kämpilleni, menimme jatkamaan uniamme. Ja kuvia tästä tilanteesta en laita tänne, sen verran hemaisevia olimme! :D Yllä oleva kuva on kuitenkin samalta reissulta, joten melkein sama asia..


Normaalia pitempi kävelylenkki

En edes muista minä vuonna tämä tapahtui, mutta veikkaisin, että noin viisi tai kuusi vuotta sitten. Oli siis hellepäivä ja lähdimme aivan normaalisti Jonnan ja koirien kanssa lenkille. Pian Jonnan kanssa saimme loistavan idean lähteä kunnan ainokaiselle järvelle kävellen koirien kanssa - koiratkin pääsisivät uimaan helteisenä päivänä! Olimme kuitenkin arvioineet etäisyyden hieman väärin. Kävelimme lähemmäs pari tuntia yhteen suuntaan eikä järveä näkynyt. Lisäksi minulla oli varvassandaalit, jotka yllättäin eivät ole parhaat mahdolliset kävelykengät, joten vaihdoimme Jonnan kanssa säännöllisin väliajoin kenkiä, jotta kummatkin saisi pitää välillä myös Jonnan parempia kävelykenkiä (lue: balleriinoja) jalassa. Loppujen lopuksi soitimme äitimme hakemaan meidät ja koirat kotiin, vaikka aluksi he sanoivatkin, että ottavat vain koirat mukaan eikä meitä ollenkaan. Tämä pidennetty kävelyreissu oli tietenkin tyhmä idea, enkä tiedä onko tämä nyt niin hyvällä tavalla yolo. Hauska muisto meidän pikku kävelylenkistä on kuitenkin jäänyt mieliimme!


Lontoo part 1

Viime vuonna kävin Lontoossa ensimmäistä kertaa ikinä, ja koko idea reissusta lähti alunperin vitsistä. Kunnon One Direction -faneina minä ja Iida ajattelimme, että jos pojat ei kerta tule Suomeen, niin me menemme heidän luokseen ulkomaille. Huvikseen katselimme lentoja, hotelleja ja poikien kiertueen aikatauluja. Ihan vitsillä vain. Ja pian meillä olikin lennot, hotellit ja konserttiliput varattuna ja ostettuna, hups. Jotenkin siinä vain kävi sitten niin. Itseäni reissu jännitti senkin takia, että olin meistä se vanhempi osapuoli ja se, joka oli täysi-ikäinen. Tuntui vastuulliselta! Mutta jos ei uskalla tehdä sitä mitä haluaa, elämä olisi vain tylsää kotona nyhjäämistä. Pitää uskaltaa ottaa riskejä. Pitää uskaltaa elää!


Kielikurssi

Vuonna 2009 kaverini pyysi minua kielikurssille hänen kanssaan - en kuitenkaan jostain syystä uskaltanut. Uskaltamattomuuteni kadutti minua ja kadutusta lisäsi entisestään se, kun kuulin kaverilta hänen onnistuneesta kielikurssistaan. Kesällä 2010 minäkin sitten päätin lähteä erään toisen kaverini kanssa kielikurssille Maltalle kahdeksi viikoksi ja olen iloinen ja erittäin ylpeä siitä, että tein niin. Kielikurssi toi tietynlaista luottamusta siihen, että selviän ilman vanhempiakin ulkomailla. Oikeastaan tämän reissun jälkeen olen käynytkin enemmän ulkomailla kavereitteni kanssa kuin perheeni kanssa.


Harry Potterin ensi-ilta

Miksi tehdä kaikki tavanomaisesti! Oulussa olisi ollut lähin Harry Potterin viimeisen osan ensi-ilta, mutta ajattelimme kavereitteni kanssa, että Helsingissä ensi-ilta olisi varmaan siistimpi. 600 kilometrin etäisyys ensi-iltapaikkaan tekee asiasta huomattavasti jännittävämpää! Menimme neljän hengen tyttöporukalla siis pääkaupunkiimme (porukka oli oikeastaan sama, joka meillä oli tämän vuoden Lontoon reissulla) ja ensi-ilta ei todellakaan ollut pettymys! Tunnelma oli loistava juuri ennen ensi-iltaa, sillä Finnkinon edusta oli täynnä Potter-faneja mitä omalaatuisimpiin ja toinen toistaan hienompiin Harry Potter -teemaisiin asuihin pukeutuneina. (Tämä tapahtui siis vuoden 2011 kesänä.) (Apua kun ollaan oudon näkösiä kuvassa!)


Olen erittäin varma, että yolo-hetkeni ei näihin rajoitu. Nämä vain tuli ensimmäisenä mieleen, kun aloin muistella, että mitäköhän sitä on tullut tehtyä.. Yolo-tekoja voi olla ihan normaalissa arkipäiväisessä elämässä - kun maistaa jotain uutta mitä ei ole ennen uskaltanut maistaa tai kun lähtee yllättävälle yöajelulle. Tänä kesänä haluankin elää hetkessä ja tehdä paljon sellaista, mitä en aiemmin ole tehnyt! Tai no oikeastaan, miksi rajoittaa tuo vain kesään. Tuon pitäisi koskea mieluumminkin koko elämää!