Lontoo, päivä 1!

Nyt on kotiuduttu Lontoon reissulta. Tai no, oikeastaan kotiuduin jo keskiviikkoiltana, mutta töiden ja uupumuksen takia en ole jaksanut käydä täällä kirjoittamassa mitään. Reissu meni loistavasti ja sitä saa todellakin muistella hymyssä suin. Matkasta olisi niin hurjasti kerrottavaa, joten ajattelin kertoa tänne blogiin siitä päivä kerrallaan.

Ensimmäinen päivä alkoi aikaisella herätyksellä, sillä lentomme lähti heti aamusta. Päivä oli muutenkin pitkä ja väsyttävä, mutta kaikesta näistä huolimatta aivan mahtava. Kun pääsimme Lontooseen, kävimme hotellilla pikaisesti ja sen jälkeen lähdimme katsomaan, miltä Notting Hill näyttää. Kyseinen ympäristö oli mielestäni todella suloinen! Pieniä katuja täynnä putiikkeja ja söpön värisiä taloja, aaw! Harmi vain monet Notting Hillissä ottamani kuvat ovat jostain syystä sumeita, joten niistä ei löydy moniakaan julkaisukelpoisia otoksia.

Kun olimme käyneet Notting Hillissä (ja syömässä) valitsimme metrolinjan, joka meni Westminsterin pysäkille. Totta kai sitä piti Big Ben ja London Eye käydä katsomassa (vaikka olinkin nähnyt ne itse jo aiemmin)! Tälläkään kertaa ei hypätty London Eyen kyytiin. Kyse ei ollut siitä etteikö olisi uskallettu, lähinnä vain siitä, että ei ollut aikaa/kärsivällisyyttä jonottaa niin paljoa (seli seli). Näiden kahden nähtävyyden jälkeen kävimme myös katsomassa Westminster Abbeyn, vaikkemme sisälle asti menneetkään.

Nyt päästään ensimmäisen päivän huipennukseen, jos minulta kysytään! Westminsteriltä puolentunnin metromatkan päässä sijaitsi Wembleyn stadion, joten kuumasta päivästä sekä väsymyksestä huolimatta raahasimme itsemme sinne asti katsomaan, olisiko One Directionin keikalle vielä lippuja myynnissä. Ja kyllä oli! "Virallista" lipunmyyntiä ei enää ollut, mutta ostimme liput eräältä mieheltä, joka ei aikonutkaan käyttää itse aiemmin ostamiaan lippuja. Ensin epäröimme, sillä emme voineet olla varmoja ovatko liput aitoja. Jonkin aikaa mietimme ja vertailimme miehen lippuja aitoihin lippuihin, ja seuraavassa hetkessä olimmekin 50 puntaa köyhempiä, mutta yhden upean keikkamuiston rikkaampia. Vihaan tätä sanaa, mutta pakko käyttää, koska sopii tilanteeseen hyvin: YOLO! Meidän porukasta vain kaksi neljästä halusi keikalle ja toiset kaksi sitten lähtivät elokuviin ja syömään. Minä ja Riina siis menimme keikalle ja näimme livenä 5 Seconds Of Summerin (tämän bändin piisejä olen silloin tällöin linkkaillut tänne blogiini) ja One Directionin, mikä täydellinen keikka. ♥ Vaikka olinkin nähnyt molemmat bändit viime vuonna Lontoossa, oli aivan ihanaa nähdä ne uudelleen! (Keikalta ei ole kovin hyvälaatuista materiaalia, sillä järkkäriä ei saanut ottaa sinne mukaan. On siis ehkä parempi, että laitan tänne vain näitä itse Wembleyn stadionista otettuja kuvia, kuin epäselviä keikkakuvia!) (Ps. Keikalla oli 80000 ihmistä, emme ilmeisesti olleet ainoita, jotka halusivat nähdä kyseiset bändit.)

Hahhah, mun sormi peittää just W:n! Kyseessä oli siis "Where we are" -tour, eikä "Here we are" -tour. :D

Okei, kyllä yksi epäselvä keikkakuva menee aina!

Keikan päätyttyä olimme Riinan kanssa aivan nääntyneitä ja päällimmäisenä onnistuneen keikan lisäksi oli mielessä se, että on pakko saada ruokaa. Kello oli lähemmäs yhtätoista, joten ruoan hankkiminen olikin sitten astetta haastavampi homma. Ensin jäimme metrolla Green Parkiin, mutta kun nousimme metroasemalta maanpinnalle, oli aivan pimeää. Missään ei näkynyt valoa, joten emme uskaltaneet edetä pitemmälle. Seuraava pysäkkimme oli Oxford Circus, josta menimme pääkadulle Oxford Streetille. Tuskin voitte kuvitella kuinka vaikeaa on löytää ruokaa tuohon aikaan, eikä pääkadullakaan ollut paljon mitään tarjottavaa! Lopuksi olimme mielikuvituksettoman tylsiä ja päädyimme hakemaan McDonaldsista ruokaa hotellille. Kun vihdoin pääsimme hotellihuoneeseen, rojahdin vain sänkyyn mussuttamaan hampparia. Ensimmäinen päivä oli parempi kuin uskalsin toivoakaan!