Here's to teenage memories

Kauan odotetut helteet ovat vihdoinkin täällä! Aluksi teki mieli valittaa - kassalla on kurjaa istua mustissa työhousuissa ja inhottavan kuumassa paidassa auringonsäteiden paistaessa kattoikkunasta suoraan minuun. Lisäksi kassan näytön näkeminen on oma haasteensa, siihen tarvitsisi jonkun varjostimen. Tuulettimet kassalla tulisivat myös tarpeen. Ei riitä, että työkavereilla sattuu olemaan kassalla tuulettimet; minäkin tahdon!

En kuitenkaan jaksa valittaa tuosta. Olen kiitollinen, että minulla edes on kesätöitä! Sitä paitsi, minullapa on tällä viikolla kolme päivää putkeen vapaata! Perjantaina takaisin töihin, josta alkaakin sitten useamman päivän työputki. Mutta se ei haittaa! Olen todellakin nauttinut helteisistä vapaapäivistäni. Olen loikoillut riippukeinussa ja selvittänyt Hercule Poirotin kanssa 16 vuotta vanhaa murhamysteeriä. Olen pelannut milloin kenenkin kanssa Skip-boa pihalla kesäisten kappaleiden soidessa taustalla. Olen aamulla ensitöikseni mennyt pihalle tekemään lihaskuntoa, vaikka lämpöasteet ovatkin jo olleet kolmissakymmenissä. Eräänä iltana lähdin töiden jälkeen pyörällä läheiselle mäelle kuvailemaan iltaisia maisemia! Kaverinani kaikessa mitä olen tehnyt pihalla, on ollut 50+ suojakertoimin varustettu aurinkorasva, joka ainakin tähän mennessä on ollut erittäin luotettava ystävä!

Tuolla on mun tuleva harjoittelupaikka!

Tuo vesitorni, joka tuossa jotenkuten näkyy, on toisella puolella kotikuntaani. Joko siis 
kotikuntani on pieni, tai mäeltä oli hyvät näköalat!

Tänään olin toipunut eilen illalla kokemastani järkytyksestä (en tiennytkään kuka oli murhaaja, vaikka olin siitä erittäin varma. Ovelaa Christieltä! Onneksi Poirot huomasi vedätyksen, muuten murhaajaa ei olisi saatu kiinni), joten vietin aikaa Hennan ja Teijan kanssa. Kävimme ensin ostamassa pikinik-evästä, joihin sisältyi mansikoita, mehua ja suklaata. Menimme niinkin kauas piknikille kuin meidän pihalle! Herkkujen syönnin lomassa pelasimme Skip-boa ja juttelimme kaikenlaista. Suklaafonduetakin teimme - laitoimme vain suklaat kippoon ja kippo meidän kanssa auringosta nauttimaan. Oli oikein hyvää!

 

Tämän jälkeen aloimme akrobatisoida (tai minun kohdalla "akrobatisoida", jos tuo nyt ensinnäkään on sana) sekä kävellä puujaloilla. Meillä on ollut jo vähintäänkin kymmenen vuotta kotona iskän tekemät puujalat ja vaikken olisikaan hetkeen niillä kävellyt, niin aina se taito jostain lihasmuistista löytyy! Riehuessamme ympäri pihaa, meitä alkoi lapsettaa entistä enemmän ja mikäpäs olisikaan parempi tapa purkaa kuumalla kelillä lapsetuskohtaukset kuin vesi-ilmapallot! Minä olin porukan ainut teini, joten vesi-ilmapallojen heittely oli minulta ihan ymmärrettävää. Henna ja Teija taasen ovat jättäneet teinivuodet taakseen, mutta sovimme, että minun seurassani hekin saavat taantua tasolleni. Tosin mielestäni kyllä leikki-ikä on koko ikä!

Huomisesta vapaapäivästä vielä nautiskelen ja sitten reippaana töihin! Ihanan aurinkoista viikon jatkoa kaikille! ♥ Nauttikaahan noista keleistä, sitä ei tiedä milloin ne loppuvat!