Fireproof

"I think I'm gonna win this time

Riding on the wind and I won't give up
I think I'm gonna win this time
I roll and I roll till I change my luck
Yeah I roll and I roll till I change my luck

Cause nobody knows you baby the way I do
And nobody loves you baby the way I do

It's been so long
It's been so long

You must be fireproof
Cause nobody saves me baby the way you do"

Hihhihhiiih, tänään olen ollut aivan liian iloinen. Tulin harjoittelusta kotiin ja katsoin Whatsappini, johon Teija oli tiedottanut, että One Directionilta on ilmestynyt uusi piisi. Pojat ei ilmoittanut siitä yhtään etukäteen, se vain yhtäkkiä ilmeistyi. Tämä fangirl on nyt aivan rakastunut tuohon "Fireproof" -nimeä kantavaan kipaleeseen. Antakaa sille edes mahdollisuus!

Muutenkin minulle kuuluu hyvää. Harjoittelussa ollaan jo voiton puolella, hieman yli puolivälin. Lisäksi töitä on vielä tämän viikon loppuun asti ja sen jälkeen voin ylpeänä sanoa, että minä tosiaankin tein sen. Pari viikkoa sitten epätoivo valtasi ehkä hetkeksi mieleni, mutta kun muistuttelin itselleni, että tämä on vain väliaikaista, niin ryhdistäydyin taas. Kaikki on asenteesta kiinni! Lisäksi töihin on ihanaa mennä, kun näkee työkavereita. Eikä työssäkään mitään vikaa ole. Mutta olen todennut itsekseni, että olen tutustunut töissä aivan mahtaviin uusiin ihmisiin, joiden kanssa toivottavasti pidän yhteyttä vielä töiden loppumisen jälkeenkin. Ainut mikä tässä on aiheuttanut stressiä, on väsymys. Onneksi minulla kuitenkin oli eilen sunnuntaina välipäivä ja laiskottelin koko päivän. Sain aika hyvin nollattua kaiken ja kerättyä energiaa viimeistä supernaiseiluviikkoa varten.

Mitäs muuta minulle kuuluu. Hmm.. Varattiin Jonnan kanssa Helsingin reissu lokakuulle! Pienoista maisemanvaihtoa siis tiedossa. Lisäksi interrailaus-kuume on taas nostanut minun kohdallani päätään, mutta missä vaiheessa sitä muka sellaista kerkiäisi! Tuntuu, että tästä eteenpäin minun kuuluisi olla joka kesä koko kesän ajan töissä. On vain jotenkin sellainen fiilis, että nyt pitää sanoa heipat ihanille vapaille ja rennoille kesille, ja alkaa miettiä kurjia raha-asioita. Ehkäpä minä kuitenkin vielä joku päivä toteutan interrail-haaveeni!

Meillä oli Osta pois -päivät töissä, ja tuo paita mitä pidin sen ajan oli aivan
kuin yöpaita mulle. Aivan liian iso! :D

Kävin tänään myös illalla Siinan luona hänen uudessa kämpässään. Ajoin ihan itse yksikseni alueelle, jota en tunne. Ja selvisin hengissä. Hyvä minä! On kaksi asiaa, joita välttelen autolla ajaessa; tuntemattomat paikat/alueet, joissa en osaaa liikkua, sekä kaupungin keskusta. Olen toki ajellut molemmissa, mutta aina jännitän aivan hulluna etukäteen, jos pitää ajella jommassakummassa edellä mainituista. Tällä kertaa en ollut mitenkään suunnitellut käyväni Siinan luona. Sovittiin vain yhtäkkiä, että tulen käymään ja sitten katsoin Google Mapsista reitin ja "pian" (=hetken jahkailun jälkeen) olinkin jo auton avaimet kourassa suuntaamassa kohti hurjaa seikkailua. Ehkäpä nämäkin jahkailut ajan myötä vähentyvät!

Tämäpä meni tämmöiseksi höpötyspostaukseksi. Ajattelin kuitenkin käydä ilmoittamassa itsestäni jälleen kerran, ilman sen maailmaa mullistavampia asioita mielessä. Niin ja postauksen kuvat ovat vain satunnaisia kännykkäräpsyjä kuluneiden viikkojen ajalta!