Syksy

Vaikka lämpötila olikin viimeksi tänään yli kahdenkymmenen asteen, kyllä se syksy alkaa pikkuhiljaa tulla. Se näkyy kyllä luonnossa. Ruskaa siellä täällä, sieniä kasvaa pihalla, omenapuun omenat ovat parhaimmillaan ja illat ovat pimeitä. Sinänsä harmittaa, että kesä on ohi. Olen ehdottomasti kesäihminen. Mutta toisaalta, syksy on todella kaunis vuodenaika. Pidän juuri tästä alkusyksystä, kun luonto muuttaa väriään. Loppusyksy on vain kurjaa ja masentavaa - todella synkkää ja kylmää, kun lumikaan ei ole vielä tippunut maahan valaisemaan maisemaa. Syyssateet kuuluvat myös inhokkilistalle, ja niistä oikeastaan sain eilen muistutuksen. Minulla on harjoittelupaikkaan suunnilleen kilometri matkaa, ja kun olin pyöräilemässä kotiin kunnon rankkasade yllätti. Olin aivan läpimärkä kotiin tultuani, vaikka olin sateessa maksimissaan kolme minuuttia. Siitäpä oli sitten kiva lähteä suoraan töihin, muistuttaen lähinnä uitettua koiraa.

Tänään iski todellisuus; kohta pitää palata kouluun! Ja Kemiin! Olen oikeastaan aivan pihalla mitä juttuja meidän pitäisi nyt tehdä ja mikä minua odottaa kouluun palatessani. Minun ehkä kuuluisi ilmoittautua kevään 2015 opintoihin, ehkä.. No, todettiin Nellin kanssa, että katsellaan niitä juttuja sitten Kemissä! Ollaan molemmat sopivasti pihalla näistä asioista.

Oikeastaan odotan jo kouluun paluuta. Odotan sitä siksi, että näen pitkästä aikaa ihania luokkakavereitani, joista useimpia olen nähnyt viimeksi neljä kuukautta sitten. Hui, sehän on melkein puoli vuotta sitten! Ainakin melkein.. En odota esseiden kanssa kamppailua ja diipadaapa-tekstien opiskelua. En odota kahdeksasta neljään koulupäiviä enkä viime hetken paniikkipänttäyksiä. En odota myöskään Kemin harmautta tai epämääräisiä kaduntallaajia. Tai meluisia naapureita. Odotan sitä, että pääsemme jälleen viettämään hauskoja iltoja ihanien ihmisten kesken, kamppailemaan ryhmätöiden kanssa yhdessä, jokakeskiviikkoisia bingoilujamme, typerille jutuille nauramista sekä torstai-aamuisia väsyjä (yleensä opiskelijapippalot ajoittuvat keskiviikoille). Odotan myös kyytiporukkamme väsyneitä aamujuttuja sekä kauppareissuja opiskelijabudjetilla kavereiden kanssa. Hahhah, lyhyesti sanottuna odotan siis enemmän ihmisten näkemistä kuin itse opiskelua!

Ei mulla oikeasti ole harmaat hiukset, valaistus on vaan tehnyt jotain ihmeitä tuossa kuvassa! Joka tapauksessa, näissä fiiliksissä kohti tulevaa syksyä ja päälle viikon päästä jatkuvaa opiskelijaelämää. :)