Let me introduce you: my favourite idiots part 2

Aiemmin tein postauksen siitä, miksi pidän 5 Seconds Of Summerista. Ehkä nyt olisi aika tehdä One Directionin osalta samanlainen postaus. Oikeasti on todella vaikeaa vastata kysymykseen "miksi pidät One Directionista?". Se on lähes mahdotonta. Tai no, ehkei mahdotonta, mutta yksinkertaisesti sitä ei ainakaan pysty selittämään. Varoitus, tämä on romaani.

Tammikuussa 2012 eksyin kuuntelemaan One Directionia ensimmäisen kerran, kiitos siitä kuuluu Iidalle. Musiikkia jonkin aikaa kuunneltuani, lähdin harhailemaan heidän muihinkin videoihin. "One direction funny moments" ja "One direction x-factor video diaries" olivat pitkään niitä ainoita hakusanoja, joita käytin Youtubessa. Google taas joutui kestämään googletteluni hakusanoilla "One Direction", "Louis Tomlinson", "Liam Payne", "Niall Horan", "Harry Styles", "Zayn Malik", "Louis Tomlinson with glasses", "One Direction Up All Night", "Harry Styles smile" ja miljoona muuta. Tämän linkin takaa löytyvä twiitti kuvaa aika hyvin sitä, miten kaikki alkoi..

Pian minulla ja One Directionilla tulee kolme vuotta täyteen, hahhah! (Ja tämmöinen nippelitieto tähän väliin; pojat ovat olleet yhdessä vuoden 2010 X-Factorista saakka, neljä vuotta tuli pari kuukautta sitten täyteen.) Niin hassulta ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen kasvanut bändin mukana. Pojat ovat saman ikäisiä kuin minä, laulavat itselleni ajankohtaisista asioista, ottavat kantaa minulle tärkeisiin asioihin sekä rohkaisevat jokaista uskomaan itseensä. Heidän juttunsa ovat nauratteneet minua jo melkein kolmen vuoden ajan ja heitä olen pitänyt roolimalleinani aivan yhtä kauan. One Direction ei ole sellainen bändi, joka törttöilyllään päätyy otsikoihin. Toki lööppilehdet saattavat keksiä mitä hyvänsä kirjoitettavaa heistä, mutta pitää muistaa olla sopivasti mediakriittinen - kaikkea ei pidä uskoa. One Direction on tällä hetkellä maailman suurin poikabändi, joten jutun juurta riittää lähes joka suuntaan. Olemmeko koskaan nähneet esimerkiksi Iltasanomien nettisivuilla otsikkoa, joka olisi luokkaa "One Direction -laulaja riehui humalassa ja ajautui riitaan henkilön x kanssa"? Emme ole. Monesta muusta nimeltä mainitsemattomasta tähdestä kyllä olemme.

Musikaalisen lahjakkuuden, hunajaisten lauluäänien sekä hauskojen persoonallisuuksien lisäksi jokaisella One Directionin jäsenellä on suuren suuri sydän. He ovat vähän väliä mukana hyväntekeväisyyskampanjoissa. Milloin he ovat äänittäneet biisin, jolla tuotetut rahat menevät suoraan hyväntekeväisyyteen, milloin he pelaavat hyväntekeväisyyden vuoksi jalkapalloa (ottelussa tuotetut rahat hyväntekeväisyyteen). Toisinaan he tapaavat vakavasti sairaita ihmisiä ihan vain hyvää hyvyyttään. Ja näistä asioista ei nosteta melua lehdissä, mikä on surullista sinänsä. Nämä asiat tietää, jos seuraa poikien puuhia tarkemmin. Lisäksi pojat suhtauvut faneihinsa todella ihanasti. He tapaavat fanejaan mahdollisimman paljon. He muistavat vähän väliä kiittää meitä kaikesta, mitä olemme heille antaneet. He ovat varsin tietoisia siitä, että ilman faneja he eivät olisi missään. Ilman faneja he eivät olisi olleet esimerkiksi ensimmäinen artisti, joka saa kolme ensimmäistä levyään Billboard albumilistan ykköseksi. (Tämä ennätys on muuten ensi vuoden Guinnessin ennätyskirjassa! Katsotaan mitä heidän marraskuussa julkaistava neljäs levy saa aikaan.. :D) Ilman fanejaan he eivät olisi saavuttaneet unelmiaan.

Itse olen käynyt katsomassa One Directionia kahdesti Lontoossa. Ensin huhtikuussa 2013 O2 Arenalla, ja sitten kesäkuussa 2014 Wembley Stadionilla. Pojat ovat aivan huikeita lavaesiintyjiä. Heidän esityksissään ei ole ainakaan pulaa menosta ja meiningistä, eikä huumoripläjäyksistä. Lisäksi väittääpä muut mitä hyvänsä, pojat eivät laula playbackina (tässä esimerkki siitä. :D Eivät he muuten voisi jättää laulamatta kohtia kappaleista tai pelleillä sanojen kanssa). Tarpeen tullen osataan olla myös vakavia, ja esimerkiksi Little Things on aina yhtä koskettavaa kuulla livenä; pojat rauhoittuvat ja laulavat sen tunteella (kyllä, heidänkin osaltaan on nähty kyyneliä kyseisen piisin aikana. Mikä ammattimoka!) ja yleisö nostaa valotikut/kännykän taskulamput ylös ja laulaa mukana. Monet muuten luulevat, että One Directionin pojat eivät itse osallistu biisien tekemiseen. False. He todellakin osallistuvat ja esimerkiksi viime levyllä oli tasan yksi kappale, jonka tekemisessä kukaan heistä ei ollut mukana.

Huhhuh, mikä romaani tästäkin nyt tuli. Ansaitset kunnon aplodit, jos jaksoit lukea loppuun asti! Jos tekstin perusteella ei ole vielä tullut selväksi, niin olen todella ylpeä pojista. "The band that lost the X-Factor, but won the world." Lisättäköön, että he ovat onnistuneet myös pitämään jalat tukevasti maan pinnalla! Loppuun vielä tämmöinen biisi, joka on monen muun kipaleen lisäksi erittäin tärkeä minulle (video ei ole minun kuvaama). Kun he esittivät tämän Wembleyllä, ei ollut kaukana, että olisi tullut tippa linssiin!

Been a lot of places, I've been all around the world. Seen a lot of faces, never knowing where I was. On the horizon - oh, well, I know, I know, I know, I know the sun will be rising back home.

Living out of cases, packing up and taking off. Made a lot of changes, but not forgetting who I was. On the horizon - oh, well, I know, I know, I know, I know the moon will be rising back home.

Don't forget where you belong, home.

Ps. Tämä fandom on aivan mahtava. Twitterissä on vähän väliä mitä hauskimpia tempauksia directionereitten suunnalta. Lisäksi fandomilla on toki omat inside-juttunsa, ja ymmärrämme esimerkiksi miten Larry Stylinson, carrot, "she's mine", Marcel the marketing guy sekä inbetweeners dance liittyvät One Directioniin.